Augusto Pinochet
 Eihän tällainen vanha kiltti setä kenellekään pahaa tekisi? | |
| Chilen dikt... presidentti | |
|---|---|
| vallassa | 1973-1990 |
| edeltäjä | Salvador Allende |
| seuraaja | Patricio Aylwin |
| syntyi | 25. lokakuuta 1915 Valparaíso |
| kuoli | 10. joulukuuta 2006 Santiago de Chile |
| puolue | Ei ole, Pinochet oli |
Augusto José Ramón Pinochet Ugarte (s. 25. lokakuuta 1915 – k. 10. joulukuuta 2006) oli Chilen diktaattori presidentti ja vanha kiltti setä, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Pinochetin poliittiset vastustajat kuitenkin väittivät toisin. Pinochet oli aivan syytön kaikkiin niihin kidutussyytöksiin ja kokaiinikauppoihin, joista häntä syytettiin. Eihän tällainen vanha setä sellaista tekisi, eihän?
Nuoruus ja varhaisura[muokkaa]
Augusto Pinochet syntyi tavalliseen perheeseen, isästä ja äidistä.[1] Vuonna 1933 nuoren Auguston äiti manipuloi Pinochetin liittymään armeijaan, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen (keskiverto-opiskelijalla siinä meni kaksi vuotta) Pinochet valmistui vihdoin perunankuorijaksi vuonna 1937. Pinochet jatkoi opintojaan ja siirtyi yliopistoon pätemään perunankuorimisen hienouksista.
Kuorintasaavutuksiensa ansiosta Pinochet toimi mm. propagandalehdistön upseerien sanomalehdistön päätoimittajana. Hän oli kaveri suurin piirtein kaikkien kanssa ja yleni urallaan kuin raketti. Vuonna 1968 hän oli jo prikaatikenraali. Tammikuussa 1972 Pinochet kuuli, että Chilen presidentti Salvador Allende oli tulossa vierailulle. Niinpä Pinochet luennoi presidentille perunankuorimisen ja militarismin hienouksista. Presidentti Allende ihastui Pinochetiin ja nimitti tämän pääesikuntapäälliköksi (Nykyisin tutkijoiden mukaan Allenden antama nimitys saattoi myös johtua Pinochetin ahkerasta kengänkiillotuksesta presidentin kenkien hyväksi).
Asevoimien komentaja[muokkaa]
Kun Allende vuonna 1970 nousi Chilen presidentiksi, hänen kommunistimarxistinen politiikkansa ärsytti Yhdysvaltoja. Sosialistinen hallitus oli kuitenkin kuuminta hottia Chilessä siihen aikaan, vaikka vastustajien määrä kasvoi päivä päivältä. Vaikka työttömyys ja köyhyys olivat vakavasti nousussa vuoden 1972 inflaation takia, Allende lohkaisi vitsikseen laitelamaisesti: ”Täähän on vasta lämmittelyä.”
Vuonna 1973 eversti Roberto Souper yritti vallankaappausta, mutta koko homma ryssittyi, sillä Souperin yritys kaapata valta roskaamalla palatsin piha karkkipapereilla ei oikein edennyt. Poliittinen väkivalta ja lietsonta olivat kuitenkin edenneet todella pitkälle, ja jenkkien CIA heitti lisää vettä kiukaalle tappamalla useita siviilejä. Samanaikaisesti CIA-agentit huusivat aina teloittaessaan: ”Hei me ollaan Salvador Allenden uskollisia alamaisia ja tapamme viattomia siviilejä!” Se toimi, ja Amerikka osoitti olevansa jälleen hyväntekijämaa murhaamalla kenraali René Schneiderin, joka oli Allenden lemmikki.
Presidentti Allende nimitti Pinochetin puolustusministeriksi, koska he olivat kavereita.[2] Salvador Allende luotti Pinochetiin, mutta se on eri juttu, olisiko kannattanut.
Vallankaappaus[muokkaa]
22. elokuuta Chilen hallitus ja CIA yhteistyössä juonivat jälleen ilkeyksiä Allenden pään menoksi. Suolan kaataminen kahviin ja mädäntyneen juuston laittaminen kenkiin ei tuottanut toivottua tulosta. Lopulta CIA kaappasi Pinochetin ja manipuloi tämän ottamaan maan vallan (tai ainakin näin Pinochet sanoi oikeudenkäynneissä, joissa häntä syytettiin ihmisoikeusrikkomuksista). Ironista kyllä, Allende nimitti samana päivänä perunankuorintajoukkojen päällikkö Pinochetin koko armeijan komentajaksi.
Syyskuussa Pinochet ja hänen kaverinsa juonivat jälleen ilkeyksiä Allendelle. 11. syyskuuta 1973 Pinochet ja pojat marssivat kuin norsulauma Allenden palatsille ja käskivät häntä eroamaan. Allende ei suostunut, ja alkoi sanasota. Jos Allende olisi käynyt väittelyyn yksinään perunankuorija-Pinochetin kanssa, olisi Allende varmasti voittanutkin, mutta Pinochetillä oli apunaan amiraali José Toribio Merino ja kenraalit Gustavo Leigh ja César Mendoza, jotka kaikki osasivat hyvin pitkiä sanoja. Lopulta Allende ei enää jaksanut, ja niin Pinochet nousi Chilen sotilasjohtajaksi. Samalla hetkellä hänestä tuli vanha ja kiltti setä. Allende kuoli samana päivänä, kun konepistoolin luoti vahingossa laukesi kohti tätä. Kyseessä ei siis missään nimessä ollut murha! Eihän sellainen mukava heppu kuin Pinochet sellaista tekisi!
Presidenttikausi[muokkaa]
Koska joukko pahoja ihmisiä oli olemassa ja samoin niiden puolueet, kenraali Sergio Arellano Stark lenteli ympäriämpäri Chilen vankiloita, joissa teloitettiin pahimmat liberaaliporsaat. Poliisillakin oli hulivilipäivät, mikä meinasi sitä, että kaduilla luoteja lenteli ja verta purskahteli. Oikeussalissa Pinochet sanoi olleensa tästä autuaan tietämätön – hänhän oli samaan aikaan vasta ollut säätämässä uuden työhuoneensa tuolia ergonomiseen asentoon.
Pinochet alkoi taistella kommunismia vastaan, koska sillä tavoin sai kylmän sodan aikana ihan chiilesti länsimaisia kavereita. Niinpä Kuuba sai kuulla haistatteluja Chileltä. Pinochetin hallitus löysi yhteisen sävelen Bolivian, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn kanssa, ja nämä valtiot osoittavat yhteisen ideologiansa säveltämällä lauluja (kuten ”Fidel Castroo on homooo homoo homoooo” tai ”Neuvostoliitto on ihan kakka maa, lallallaa”). Lisäksi Pinochet järjesti marxilaisten ja muiden kommunismilajikkeiden sivutuotteiden metsästystä, ja siitä olikin moni maa ihan mielissään. Eikä vähiten Yhdysvallat. Kansainvälinen lehdistö syytti Pinochetia rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta Pinochetin mielestä ne olivat ainoastaan rikoksia kommunisteja vastaan. Länsimaiset toimittajat olivat tyytyväisiä selitykseen. Richard Nixon[3] ja Gerald Ford huutelivat kilpaa hallelujaa Pinochetin politiikalle.
Vuosina 1977–1978 Pinochet joutui sanasotaan Argentiinan diktaattorin Jorge Videlan Etelä-Amerikan asumattomista saarista ja vessapaperin annosteluista. Yksi Pinochetin monista kavereista, paavi Johannes Paavali II, tuli mukaan sanailemaan Pinochetin avuksi, kun Augustolta meinasivat taas loppua sanat kesken. Myös Iso-Britannialla oli jatkuvaa kiistaa Argentiinan kanssa, ja sotatilallakin uhkailtiin, joten Pinochetin riitely Argentiinan kanssa toi palkaksi Margaret Thatcherin kunnioituksen. Suu vaahdossa paavi ja Thatcher palvoivat Chileä. Kunnioitus oli kasvanut niin suureksi, että sitä olisi jo vaikea laskea, joten Pinochet teki ystävyys- ja isohalisopimuksen Argentiinan kanssa vuonna 1984.
Kuulemma jotkut Chilen hallituksessa eivät pitäneet Pinochetistä, joten syyskuussa 1976 Allenden entinen kaveri Orlando Letelier osoitti inhonsa Pinochetia kohtaan. Tosin Letelier kuolikin autopommiin, mutta Pinochetilla ei ollut mitään tekemistä murhan... siis kuoleman kanssa. Chilen hallituksen mukaan Letelierillä oli räjähdysaltista maksamakkaraa autossaan liikaa, ja pieni pakokaasumäärä sai sen räjähtämään. Myöskin entinen kenraali Carlos Prats kupsahti autopommiin, mutta Pinochet oli jälleen syytön. Sattui myös kymmeniätuhansia vastaavia tapauksia, joihin Pinochetillä ei ollut osaa eikä arpaa. Pinochetin amerikkalaiskaverit olivat vakaasti samaa mieltä.
Vaikka kokonaisten kylien oudot katoamiset olivatkin vahinkoja ja/tai eivät Pinochetin syytä ja/tai hyväksymiä, poliittinen epäluottamus maassa oli kasvanut. Pinochet keksi siihen vastalääkkeen nimittämällä itsensä elinikäiseksi senaattoriksi, pääministeriksi, armeijan komentajaksi ja supersankariksi. Hän jopa vetosi suureen kansansuosioonsa.
Kansansuosio pääsi testiin 1980-luvun lopulla. Pinochetin harmiksi hänen amerikkalaiskaverinsa eivät olleetkaan ikuisia, ja vuonna 1988 erinäisten sisäpoliittisten monimutkaisten kiemuroiden jälkeen päädyttiin kansanäänestykseen Chilen politiikan tulevaisuudesta. Yksinkertaisuuden vuoksi tiivistämme asian näin: Pinochet kysyi kansalta ”Pidättekö pikku viiksistäni?” ja chileläiset vastasivat painokelvottomilla kommenteilla. Pinochet veti tästä johtopäätöksen, että hänen ei enää kannata näyttäytyä Chilen johdossa. Hän lähti tekemään pienen maailmankiertueen, jolla kiitti parhaita kavereitaan ”näistä ihanista vuosista”.
Viimeiset vuodet[muokkaa]
Vuonna 1998 Pinochetin kiertue saapui Englantiin, mutta siellä ilkeä espanjalaistuomari Baltasar Garzón asetti Pinochetin oikeuden eteen syyttäen tätä mm. huumekaupoista, kidutuksista, murhista ja vessapaperin kaameasta tuhlauksesta. Syyttäjät vaativat Pinochetille elinkautista tuomiota, mutta Pinochet vaan myhäili vienosti ja valitti oikuttelevaa selkäänsä. Hän joutui säälistä vain kotiarestiin.
Vuonna 2000 Pinochet joutui taas oikeuden eteen. Margaret Thatcher ja George H. W. Bush tulivat puolustamaan Pinochetia, mutta heidät katsottiin seniileiksi höppänöiksi eikä heille annettu suunvuoroa. Oikeudenkäynnit olivat melkein Nürnbergin tasoa. Pinochet vetosi jatkuvasti ikäänsä (Olen niin vanha ja sairas, köh köh.). Puolustusstrategia oli vanhaa perua, ja vuonna 2002 Pinochet katsottiin liian sairaaksi. Mutta Pinochet ei kuollutkaan, joten hän joutui taas uudelleen oikeuden eteen aina vain samoista jutuista. Tällä kertaa hänen puolustusstrategiansa olikin Tein kaiken vain Chilen puolesta. Kaikkiin pahimpiin syytöksiin Pinochet oli silti syytön; ei vanha ja kiltti setä niin pahoja juttuja tekisi.
Täysin syytön Pinochet potkaisi tyhjää 10. marraskuuta 2006. Viimeisinä sanoinaan hän haistatteli oikeudessa toimineille syyttäjilleen. Chilen presidentti Michelle Bachelet ei pitänyt surupäivää Pinochetille, koska hän oli yhä kärttyisä Pinochetin aikana kuolleesta isästään, Alberto Bacheletista. Pinochetin ruumis poltettiin vandalismin ja peeloilun pelon takia.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Huhut CIA:n laboratoriossa valmistellusta alkiosta ovat puppua. Eihän noin vanha ja kiltti setä...
- ↑ Tai sitten Pinochet oli tarjoutunut pyyhkimään Allenden takapuolen. Kuulemma tavallinen ystävyyden muoto Etelä-Amerikassa.
- ↑ Jo sen, että joku kaveerasi Nixonin kaltaisten kanssa, olisi pitänyt soittaa jotain varoituskelloja. Mutta eihän nyt niin vanha kiltti setä sellaista...