Eläkeläiset (yhtye)

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eläkeläiset
Toiminnassa 1993–maailmanloppuun
Laulukieli suomi
siansaksa
humppakieli
Tyylilaji humppa
huonot vitsit
kakofonia
Levy-yhtiö Järviradio
Jäsenet Onni Waris, Martti Waris, Lassi Kinnunen, Kristian Voutilainen, Petteri Halonen ja Humppa
Stop hand.png Eläkeläiset (yhtye) on julistettu idiootiksi Yhdistyneiden kansakuntien
Ole oma itsesi, ja se riittää” -julistuksen liian kirjaimellisen noudattamisen vuoksi.
”Humppaa taikka kuole!”
~Eläkeläiset julistavat humpan sanomaa ilmeisen tehokkaasti
”Onkos nyt sunnuntai? Missähän keppi on?”
~Eläkeläisten kotisivuilta löytyvä biografia kokonaisuudessaan

Eläkeläiset on vuonna 1993 perustettu joensuulainen, viidestä n. 40-50 vuotiaasta ADHD-diagnoosin saaneesta kaljupäisestä juoposta koostuva aivan äärimmäisen hauska yhtye ja eräänlainen Lapinlahden Lintujen päivitetty versio. Yhtye soittaa sekaista kakofoniaa hanurilla, sähköuruilla, bassokitaralla ja rummuilla. Tosin tätä yhtye itse ei myönnä, vaan kutsuu tuottamaansa ääntä humpaksi, koska yksinkertaiset ihmiset pitävät termiä ”humppa” todella hauskana.

Yhtye sai alkunsa vuonna kun äärimmäisen musikaalinen Kumikameli -meteliyhtye innostui humppamusiikista, erityisesti Erkki Junkkarinen oli lähellä heidän sydäntään. Niin Kumikamelin jäsenet päättivät perustaa yhden sadastakuudestakymmenestäseitsemästätuhannesta sivuprojektistaan, josta tuli välittömästi huippusuosittu Suomen idioottien keskuudessa. Mummot ja vaarit eivät pitäneet tuolloin yhtyeestä, koska yhtye teki ilkeää pilkkaa vanhuksista. Nykyään tilanne on täysin päinvastoin.

Eläkeläisten "hauskuus"[muokkaa]

Eläkeläisten viljelemä "huumori" kuuluu sarjaan ”Yksi aivan tavallinen ja arkipäiväinen sanakin voi olla hauska, jos se toistetaan monta kertaa peräkkäin”. Eläkeläiset laulavat humpasta, eikä yhtyeellä ole ainuttakaan levytettyä säveltaideteosta, jossa ei sivuttaisi jotenkin humppa-teemaa. Merkittävä seikka on myös, että Eläkeläiset eivät jatkuvan humalatilansa vuoksi kykene säveltämään omaa humppamusiikkia, vaan heidän täytyy tehdä "covereita" maailmanluokan artistien kappaleista aina Black Sabbathista Madonnaan. Coverit toteutetaan Casio-uruilla, karvaisella hanurilla, epävireisellä bassolla ja humpparummuilla ja päälle öristään kuuden promillen humalassa suomalaisia eläkeläis-miehiä koskettavista asioista, kuten mummojen homeisista pilluista, viinasta, lotosta ja impotenssista. Yhtyeen eittämättä hauskin sävelteos on 2 Unlimited -yhtyeen kappaleesta ”No Limit!” versioitu ”Humppaa tai kuole!”, joka sittemmin onkin muodostunut koko yhtyeen yhteiseksi motoksi.

Eläkeläisten aiheuttama pahennus[muokkaa]

1990-luvulla Eläkeläiset aiheuttivat paheksuntaa kukkahattutätien keskuudessa muun muassa keikoilla käyttämillään pahvisilla hautakivillä sekä esiintymisten jälkeen järjestämillään laittomilla arpajaisilla sekä bingoilla, joissa palkittiin ihmisiä huumeilla täytetyillä kahvipaketeilla. Yhtye myös järjesti tuolloin improvisoituja tulennielentäesityksiä ja muita saatanallisia rituaaleja. Suomen poliisi tai muutkaan tiedotusvälineet eivät ole edelleenkään paljastaneet, montako yhtyeen jäsentä tai yleisössä mukana ollutta kuoli näissä orgioissa. Vielä nykyäänkin yhtyeen päähumppaaja Onni Waris harrastaa erinäisiä väkivaltaisia asioita, muun muassa esiintymislavalta kätensä päälle hyppimistä ja urkujen soittamista peniksellä.

Vuonna 2010 Eläkeläiset koettivat onneaan euroviisuissa kappaleella ”Hulluna humpasta”. Yhtye aiheutti jälleen pahennusta pitämällä viinapulloja julkisesti esillä ja erityisesti Marco Bjurström pahastui tästä niin, ettei tällä kertaa sanonutkaan ”Nami nami, pusi pusi!”, vaan haukkui Eläkeläiset lyttyyn jälkeenpäin. Tämän Eläkeläiset luonnollisesti kostivat ja Bjurström liimattiinkin Eläkeläisten seuraavan kiertueen ajaksi päästään kiinni bassorumpuun. Nykyään Bjurström kärsii tinnituksesta ja humppa-aiheisista painajaisista.

Salaliittoteoria[muokkaa]

Vaikka tarkemmin perehtymätön kuuntelija voisi luulla Eläkeläisten rakastavan humppamusiikkia koko sydämestään, totuus on kuitenkin aivan toinen. Yhtye ilmoitti vuonna 2006 julkaisemallaan Children of Bodomin ”Hate Me!”-kappaleen cover-versiolla vihaavansa humppaa. Tämä kertoo jo kaiken oleellisen Eläkeläisten kieroudesta – heille pitää näköjään ruuvata pipokin päähän.

Suosio Saksassa[muokkaa]

Erityisen suosion Eläkeläiset on saavuttanut Saksassa. Saksalaisten taivas alkoi vuonna 1996 kun Eläkeläiset solmivat sopimuksen humppamusiikin julkaisusta saksalaisen TUG-Recordsin kanssa. Vaikka yhtye ei tekisi vuoden aikana Suomessa ainuttakaan keikkaa, on heidän silti raahattava ahterinsa Saksaan, jossa he joutuvat kolisemaan, mölisemään, ryyppäämään, riehumaan, sikailemaan ja muutenkin ylläpitämään positiivista Suomi-kuvaa, mutta ennenkaikkea humppaamaan. Mikäli Eläkeläiset kieltäytyisivät yhdenkin kerran humppaamasta Saksassa, joutuisivat he pakenemaan välittömästi maan alle pelkäämään paikallisia sutenöörejä.

Milloin Eläkeläiset lopettavat humppaamisen?[muokkaa]

Toistaiseksi on epäselvää, milloin Eläkeläisten humppaaminen loppuu. Kenties silloin, kun yksikään musiikkiliike ei enää suostu myymään heille urkuja rikottavaksi tai yksikään yhtyeen jäsen ei saa enää ostettua Alkosta viinaa. Todennäköisintä kuitenkin on, että yhtyeen jäsenet menehtyvät onnellisina oksennukset paidan rinnuksilla humpaten.

Humppaajat[muokkaa]

  • Onni Waris – Humpan messias, urkujen rikkoja ja humppain sanoittaja.
  • Martti WarisR-vikainen basisti, jonka lauluääni on tästä huolimatta kauniin kuulas ja kirkas.
  • Lassi Kinnunen – Pirunkeuhkoin repijä.
  • Tapio Santaharju - rummuttaja Soitteli yhtyeessä jo vuodet 1994-6 ja päästessään katkolta palasi yhtyeeseen, korvaamaan uskoon tullutta Kristian Voutilaista.
  • Petteri Halonen – Humppakitaristi ja vähemmän urkuja rikkova urkuri.

Humppagrafia[muokkaa]

  • Humppapärinät (1994)
  • Humpan ja punanaamojen hoivissa (1995)
  • In Humppa We Shit! (1996)
  • Humppamarakatti (1997)
  • Persettä, Baby! (1999)
  • Humppajuoppojen hovissa 1994–95 (2000)
  • Humppa-nakkeja (2000)
  • Zumba! (2001) (Vain Venäjällä julkaistu kokoelma)
  • Pahviset hautakivet (2002)
  • Humppakuolema (2003)
  • Humppakidutus (2006)
  • Humppakonsertti Järviradiossa (livealbumi, 2007)
  • Humppaa munille (2008)
  • Humppasinko (2009)
  • Humppasekoilu (2012)

Katso myös[muokkaa]