Hei kaikki naiset ja synttärien järjestämisestä sekä kaavoituksesta kiinnostuneet liikemiehet!
Tämän kuukauden nutipää on: Ilkka Kanerva!
Ulkoministerinäkin uransa ja uskottavuutensa mokaamassa vilahtanut varsinaissuomalainen satyyri Ilkka Kanerva (kok.) on yleisesti tunnettu eräänä puolueensa vastenmielisimmistä vaikuttajista – ja siitä voisi totisesti tulla kova kilpailu. Nutipäisyyden kilpakentillä vain harva puoluetoveri kykenee kuitenkaan urheilumies Kanervaa haastamaan. Lokalahden lipevä Lothario on ollut politiikassa suhmuroimassa 1970-luvulta saakka. Vain Kokoomuksen pitkä oppositiokausi esti häntä tuolloin aiheuttamasta kansallisia vahinkoja. Kokoomuksen Nuorten Liiton johdossa Kanerva joka tapauksessa ehti haaveilla läheisistä suhteista hyvään Neuvostoliittoon sekä järjestön liittymisestä Suomen Rauhanpuolustajiin, joka oli aina valmis puolustamaan rauhaa, kunhan sen takaajina olivat Neuvostoliiton aseet ja kunhan rauha toteutuisi stalinistisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa. Kokoomuksen pilttikerhossa syntyi kuitenkin asiasta kiistaa, ja Kanerva onnistui jollain käsittämättömällä konstilla keplottelemaan itsensä eduskuntaan vuonna 1975 – sen jälkeen häntä ei ole parlamentista pois saatukaan.
Kanerva sai Holkerin ja Ahon hallituksissa paskat ministerinpostit (jälkimmäisessä hän sai ansaitusti Suomen turhimman julkkiksen tittelin keskittyessään työministerinä mallitoimiston tyttöjen jahtaamiseen samaan aikaan, kun lama vallitsi kaikkialla Kanervan pöksyjen ulkopuolella), mutta Vanhasen II:n kohdalla hänen unelmansa täyttyi: epäuskoisten ihmisten loksautellessa leukojaan tehtiin Kanervasta Suomen ulkoasiainministeri. Eräät jo arvelivat, että tämä ei voi päättyä hyvin, eikä päättynytkään, sillä Kanerva pysyi tyylilleen uskollisena.
Suomalaisilla naisilla on tunnetusti huono maku, ja Kanerva on ehtinyt seurustella arviolta kolmanneksen vaalipiirinsä naispuolisista äänestäjistä kanssa (hieno lause, tiedetään, mutta niin on mieskin). Hän on saanut julkisuutta tapailemalla mm. B-luokan homo/camp-ikoniksi sittemmin noussutta iskelmälaulajaa, kännissä ajelevaa mallia ja muita arvovaltaisia naisihmisiä. Kanerva on yleensä hakeutunut oman tasoiseensa seuraan – ei välttämättä iän, mutta henkisen kypsyyden ja tyylitajun puolesta.
Lopulta Kanerva päätyi ulkoasiainministerinä ja ETYKin puheenjohtajana lähettelemään käsittämättömän tulvan yhdeksänvuotiaan älyllisen tason mukaan kutkuttavia tekstiviestejä eräälle tuhdille pupu rusakkotytölle, joka on sen jälkeen roikkunut roskajulkisuudessa kaikkien elämänhalua tuhoamassa, Johanna Tukiaiselle. Aivan saatanan sama muuten, mutta Kanerva käytti harrastukseensa virkapuhelintaan ja työaikaansa ja sitten vielä jatkuvasti valehteli asiasta, kun siitä erikseen kysyttiin. (Suomelle on kunniaksi, että Wikipediassa on aiheesta aivan oma artikkelinsa.) Kun Kanerva ei itse kyennyt tekemään johtopäätöksiä, Kokoomuksen johto teki ne hänen puolestaan, ja Kanerva sai lähteä. Joukko niljaisia paskapäitä ryhtyi tämän jälkeen inisemään feministisestä vainosta. He ovat idiootteja ja todennäköisesti siten Kanervan äänestäjiä. Ulkoasiainministeri oli onnistunut käyttämään virka-asemaansa väärin, valehtelemaan kansalle ja nolaamaan maansa kansainvälisessä julkisuudessa. Kanerva ja Suomi pääsivät ansaitusti naurunalaiseen asemaan ympäri maailman. Kiitos, Ike.
Kanervalla oli ulkoministerinä muutenkin alkanut vaihteeksi ilmaantua taas pientä mittakaavavirhettä. Vuonna 2008 Kanerva vietti 60-vuotispäiviään tyyliin, jota olisimme ehkä odottaneet Nelson Mandelan 100-vuotisjuhlallisuuksilta. Juhlapuhujia ja selkääntaputtelijoita oli kutsuttu järjettömästi, ikään kuin kyseessä olisivat valtiomiehen juhlat. Keväällä 2010 sitten kävikin ilmi, että Kanervaa epäillään lahjoman vastaanottamisesta näiden megalomaanisten mehukestien valmistelussa. Kutsuja oli painatettu lahjaksi ja vähän kaikkea. Kanerva oli todennäköisesti silkkaa osaamattomuuttaan, syyntakeettomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään jättänyt käsittämättä, että 17 000 euron vastaanottaminen liikemiehiltä voi vaikuttaa oudolta, kun hän samalla toimi Varsinais-Suomen maakuntakaavaa valmistelevan Varsinais-Suomen liiton puheenjohtajana. Kuulustelujen jälkeen Kanerva tunnusti, ettei tajunnut koko asemaansa kuulustelussa tai ylipäänsä mitään mistään, kuten ei koskaan ollut tajunnutkaan.
Tämän ei oleteta vaikuttavan Kanervan mahdollisuuksiin roikkua eduskunnassa loputtomiin. Niin suuri varsinaissuomalainen äänestäjäjoukko on aina liki kepulaisella irrationalismilla tukemassa ”meidän Ikeä”, kun hän omilla idioottimaisuuksillaan mätkii itseään päin pläsiä. Yllättävän monet varsinaissuomalaiset kuvittelevat lipevän hypersosiaalisuuden korreloivan asiaosaamisen kanssa. Tämä kuvitelma on harhainen.
Kesällä 2010 Kanerva – lähetettyään baarissa tapaamalleen tytölle taas vaihteeksi gigatavujen edestä tekstiviestejä – ilmoitti hakevansa ammattiapua ja esitti kollektiivisen anteeksipyynnön. Kanervan päätös oli kuitenkin ylimitoitettu ja täysin tarpeeton. Ei hän tarvitse ammattiauttajaa. Kaikki häntä äänestäneet tarvitsevat.
Kanerva jakaa tittelinsä kovatasoisen, erityismaininnan ansaitsevan nutipääjoukon kanssa. Hekin ovat Kanervan tavoin sekä kovia urheilumiehiä että arvostelukyvyttömiä tolloja, jotka ovat käyneet kansainvälisillä areenoilla tuottamassa häpeää maalleen. Kyse on tietysti Ranskan jalkapallomaajoukkueesta. Ylimielisyyskaava räjähti yhtälöllä ranskalainen + ammattijalkapalloilija, ja niinpä Etelä-Afrikan maailmancupissa saatiin seurata, kuinka Ranskan joukkueen miljonäärit ryhtyivät harjoituslakkoon, kun liitto päätti rangaista kusipääpelaajaa, joka rääkyi valmentajalle kaikki osaamansa kirosanat jalkapalloilevan maailman silmien edessä. Joukkue oli jopa laatinut julkilausuman (joku niistä osasi sentään kirjoittaa), jonka valmentaja sitten luki dadaistisessa lehdistötilaisuudessa. Joukkue luikki sitten kotiin ja kävi vielä presidentti Sarkozyn tuijotettavana Elysée-palatsissa. Olis giljotiinilla töitä.
