Hikikirjasto:Ennen kaikki oli paremmin

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 214,60 euroa ja kasvavat koko ajan.

”Ennen oli miehet rautaa, laivat oli laivantekoaineesta tehty.”

~Rauno Repomies

Tämä kirja on omistettu kaikille vanhoille ja vanhanmielisille. Kaikille niille, joiden mielestä kaikki oli ennen paremmin.

Autot – Vanhaan hyvään aikaan oli tipparellu, pompan nappi ja kuplafolkkari. Kivasti niihin mahtui ydinperhe kapsäkkeineen, eikä kenelläkään ollut tylsää. Tekniikka oli yksinkertaista ja luotettavaa, ja jos vikoja ilmeni, koslan saattoi helposti nostaa pirtin pöydälle huoltotoimia varten. Nykyautot on navetan kokoisia tietokonekeskuksia, jonka hallintaan ei tarvita ajokorttia, vaan vähintään kanditutkinto tietojenkäsittelytieteessä. Tilaa on niin, että kuljettajan on helpompi pitää takapenkkiläisiin yhteyttä puhelimitse, kuin huutamalla, ja takakonttiin voi pysäköidä parin vuosikymmenen takaisen perheauton. Tehoa on yhdessä autossa enemmän kuin entisaikaan keskisuuren maatalouspitäjän traktoreissa yhteensä. Silti niillä ei pääse talvikelissä edes liikkeelle, kun on luistonesto, ajonesto, ABS ja airbag yhtä aikaa päällä.

Eläintarhat – Ennen oli eläintarhoissa siistit, pienet rautahäkit, joihin eläimet asetettiin näytteille. Hienosti pääsi kaikki lapsetkin näkemään eläimet. Nykyään on joka elukalla hehtaarin puisto jonne piiloutua. Miten sieltä niitä näkee? Helpomminhan ne elukat löytyy metsistä, joista on sentään puut hakattu pois.

Tupakointi – Ennen oli tupakointi hienoa hommaa. Tukkisavotassa istahdettiin polttelemaan perstupakat, herrakerhoissa tupruteltiin muhkeita sikareita ja fiinit naiset polttelivat filtterisavukkeita pitkässä imukkeessa. Arvokkaasti ja hartaudella nautiskeltiin kopalliset aromikasta piipputupakkaa, samalla kun pohdittiin maailman menoa. Vaan nykyään katsotaan tupakoitsijaa kuin halpaa makkaraa. Työpaikoilla ajetaan tupruttelijat pieneen koppiin piiloon pihan perälle. Parveketupakoitsijoita haukutaan yhtökokouksissa ja sisällä tupakoitsijoita pidetään rikollisina. Taudeilla ja kuolemalla pelotellaan, ja rajoituksilla ahdistellaan tupakoitsijaa.

Maantiede – Ennen oli vähemmän omituisia maita. Silloin oli tavallisia maita, kuten Ruotsi ja Norja. Nykyään ei edes muista kaikkia, ja karttakin on ihan ahtaan näköinen, kun siihen on tugnettu jotain Slovakiaa ja Sloveniaa ja Makedoniaa ja Moldovaa ja mitä näitä on. Lisääkin tuppaa melkein joka toinen vuosi. Eihän semmoisesta kartasta saa enää ilman prillejä selvää ollenkaan. Ei ennen järjestetty edes euroviisuja niin kummallisissa paikoissa.

Avioliitto – Ennen, hyvinä aikoina, oli avioliitto varsin yksinkertainen juttu. Kesäillan leppeässä hämyssä lavatanssien jälkeinen saattireissu teki helposti mutkan heinäladon kautta. Muutamaa viikkoa myöhemmin neito huomasi olevansa pieniin päin. Asia kerrottiin tulevalle sulholle, joka oitis ymmärsi tilanteen. Solmittiin kihlaus, haettiin kuulutukset ja pidettiin näyttävät kirkkohäät. Lapsi syntyi juuri ja juuri säädyllisenä aikana, ja vain kyynisimpään mieleen hiipi epäilyksiä morsion säädyllisyydestä, vaikka kahdeksannella kuulla syntynyt keskonen painoikin vähän yli neljä kiloa. Naimisissa pysyttiin sitten hautaan saakka. Nykyään on avoliitot, homoliitot, seukkailut, rekisteröidyt parisuhteet, siviilivihkimiset ja avoimet seksisuhteet. Nelikymppisiksi asti etsitään itseä ja kun lopulta vakiinnutaan, niin ero tulee jo muutaman vuoden kuluttua, kun viidenkympin villitys painaa päälle. Tietääköhän ihmiset enää itsekään omaa siviilisäätyään.

Politiikka – Ennen oli Amerikka ja Neuvostoliitto ja Kekkonen, ja niistä Kekkonen oli se oikea. Ei jurnutettu mistään lautasten määristä, vaan Urkki hoiti hommat, vierailut, hallituspolitiikan, sosiaalipolitiikan, idänpolitiikan ja palmuihinkiipeämiset, kaikki yksin. Kun Urkki sanoi jotain, niin sitten ei ainoastaan tehty niin, vaan silloin oli niin. Nykyään on kaikki lähisuhdesekoilevat Vanhaset ja hölöttävät Kataiset ja virnuilevat Stubbit niihin hommiin, joihin ennen riitti yksi Urkki.

Musiikki – Ennen oli brittiläisiä moppitukkapoikia, jotka soittivat hyvää musiikkia. Ei tarvinnut pelätä, että niiden keikoilla puserretaan tärykalvot rusinoiksi. Ennen oli myös näitä oikeita, vaikean tien kulkeneita klassisia säveltäjiä, jotka tekivät kaikkea mahtavan jykevää kotonaan kuolemantaudissa röhien. Kukaan nykymuusikoista ei varmasti saisi aikaan mitään sen kaltaistakaan. Suomessa olivat Juicet, Junnut, Leevarit ja nämä, joita saattoivat kuunnella niin nuoret kuin vanhatkin. He olivat rämpineet julkisuuteen kovan tien kautta, eivätkä siellä sitten erityisemmin viihtyneet. Jokainen hyvä poppari kuoli nuorena, ja nyt on jäljellä vain Mikko Alatalo, Eput ja muu jämä. Sitten on pinnalle noussut kaikkea kuraa, kuten tämä käsittämätön hevijytä. On Nightfishia, CMX:ää ja Apulantaa, jotka ovat muka niin suosittuja, kun ei kukaan tajua mistä niiden musiikissa on kyse. Jotta niiden musiikkia voi rauhassa kuunnella, niin pitää pään ympärille ensin kietoa untuvatäkki ja sitoa se jämäkästi maalarinteipillä kiinni. En tosin näe mitään syytä sille, miksi joku niiden musiikkia haluaisi kuunnella. Kaiken maailman Idolssiinit ja Talenttiinit sylkevät ilmoille joutavia tusinapoppareita, joille pitää muiden tehdä sävelet ja sanoitukset kun eivät he itse osaa, eivätkä he siltikään saa aikaan mitään kuunneltavaa. Vanhan ajan käsityöläismuusikot tekivät kaiken itse ja saivat likipitäen tyhjästä ja konsteja kaihtamatta kehiteltyä kasaan rohisevan levyllisen menevää, hyvää musiikkia. Nykyään eivät levytkään rohise.

Maaseutu – Ennen olivat maalaiskylät täynnä elämää. Meno oli kuin Maalaiskomedioissa, ja kylillä riitti persoonallisuuksia vaikka muille jakaa. Persoonallinen isä kasvatti pojasta persoonallisen miehen, jotta poika sitten saattoi aikuisena astua isänsä tilalle maalaistalon isännäksi. Jos poika olisi horissut jostain opiskelusta tai taiteilijaelämästä, niin hänelle olisi naurettu päin naamaa ja sitten hänen päätään olisi pyöritetty paskatunkiossa. Kaupungilla käytiin vain pakon edessä, kuten naisenriiausreissuilla, ja sitten palattiin takaisin turvalliseen kotikylään. Herttaisista kyläkaupoista ostettiin kaikki mitä elämiseen tarvittiin ja mitä ei oma tila tuottanut. Kyläkouluissa persoonalliset opettajat takoivat oppilaiden päihin persoonallista, hyödyllistä tietoa siitä miten hyvä maa Neuvostoliitto on ja miten hyvä mies Urkki on. Nykyään on kyläkoulut ja -kaupat lakkautettu ja maaseutu on täynnä rikkaita ja hurskaita lestadiolaisia, joissa ei ole persoonallisuutta nimeksikään. Maalaisjärkeäkään ei enää kukaan osaa käyttää, vaan tarvitaan kaiken maailman persoonattomat asiantuntijat selittämään asioita persoonattomillle ihmisille.

Sotiminen – Kun ennen muinoin sodittiin, niin se oli väkivahvojen herrasmiesten keskinäistä kinastelua. Isolla nurmikentällä edettiin tyylikkäät puvut yllä ja välillä vähän arkebuusilla rätkäytettiin. Savua ilmassa leijaili ja aina kun joku urhoista sattui kaatumaan arvokkaasti maahan, niin hänelle pidettiin pieni hiljainen hetki ja muistoa kunnioitettiin kivasti ja sitten jatkettiin. Välillä joku vähän jytkäytti tykillä, ettei homma olisi käynyt yksitoikkoiseksi. Kun rähinät oli rähisty, niin juhlavasti mentiin valloitettuun kylään ja pistettiin pystyyn hilpeät kekkerit. Kylän naiset antautuivat mukisematta miehuullisten sotilasherrojen syliin ja viini se vaan virtasi. Seuraavana aamuna vähän kohmelossa herättiin, mutta se ei estänyt uroita jatkamasta matkojaan uusiin seikkailuihin. Nykyään ei koko hommassa ole mitään tolkkua, kun kaikki kylät ja kaupungit ja valtiot vaan pommitetaan tohjoksi; ei siinä jää mitään juhlimisen aihetta, kun ei ole veistoksia tai muita arvokkaita kulttuuriperintösysteemeitä mitä varastaa ja naisetkin on pommitettu tomuksi tai he ovat menneet rintamalle miesten mukana. On kaikenlaista kemiallista, psykologista ja vaikka minkälogista sodankäyntiä kelpo ihmisten kiusana. Naamat verillä ja nälkäisinä ryömivät sotilaat kaiken maailman kuralammikoissa, kunnes armelias pommikuuro tekee koko joukosta selvää. Sodat jatkuvat vuosikausia eikä kenelläkään ole kivaa. Ei edes anneta sivistyneiden eurooppalaisten rymytä keskenään, vaan aina merten takaa ilmestyy jokin öykkärivaltio ydinpommeineen ja paskoo kaiken. Univormutkin ovat tylsän harmaanvihreitä. Ei kukaan lapsenlapsi halua tulla vaarin polvelle kuuntelemaan juttuja tämmöisistä sodista, eikä vaarista turhemmin juttuja irtoakaan, kun päässä on reikä.

Seksuaalinen suuntautuminen – Ennen ei ihmisiä kasvatettu niin leväperäisesti, että kukaan olisi luullut itseään miksikään homoksi tai muuksi hörhiläiseksi. Jos joku kuitenkin sattui niin kieroon kasvamaan, niin moiset luulot hakattiin hetkessä pois. Pojat tykkäsivät tytöistä ja tytöt tykkäsivät pojista ja sillä sipuli. Ei tarvinnut ajatella minkään "vähemmistöjen" etuja eikä pelätä, että kadun kulmassa vastaan kääntyy joku limainen, riikinkukkoa muistuttava ja seksuaalisia kieroutumisiaan häpeämätön irvinaama. Kaikenlaisia himpuloita pitäisi työssä käyvän ihmisen nykyään katsoa ja kestitä.

Katso myös[muokkaa]