Hikikirjasto:Kuinka analysoida kirjaa, josta et ymmärtänyt sanaakaan

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 210,10 euroa ja kasvavat koko ajan.

Tämä opas kertoo yksinkertaisesti ja helppotajuisesti, miten tehdä äidinkielen opettajalle kelpaava analyysi kirjasta, josta et tajunnut hölkäsen pöläystä tai jota et ole edes lukenut. Oletetaan, että käytössäsi ei sattuneesta syystä ole Internetiä. Sinun kannattaa siis heti nyt tulostaa tämä kirja, sillä tulet varmasti tarvitsemaan tätä.

Vaihe 1: Kielioppi

Kirjoitelmasi uskottavuutta kohentaa huomattavasti se, että siinä puhutaan oikeanlaista suomea. Oikeinkirjoituksen opetteleminen ei ole mukavaa, mutta se on sitäkin antoisampaa. Mikä on sen mukavampaa kuin kanssaihmisten kiusaaminen huomauttelemalla heidän tekemistään kielivirheistä. Eli tämä on ainoa asia, johon analyysissä kannattaa tosissaan panostaa.

Vaihe 2: Kirjailija

Lähes kaikki kirjailijat (etenkin klassikkokirjailijat) ovat yksinäisiä ja angstisia tyyppejä, joilla on takanaan vaikea lapsuus. Ei tarvitse kauan miettiä, millainen käsitys maailmasta tällaisella tyypillä on. Aloita siis kertomalla perustiedot kirjailijasta.

Vaihe 3: Juoni ja päähenkilö

Tämä onkin kinkkisempi vaihe. Kykysi eivät ehkä riitä kyllin tarkkaan kirjailijan profilointiin, jotta voisit päätellä edes peruspiirteitä tämän päähän ilmestyneestä juonesta. Voit kuitenkin aina luonnehtia juonta mahdollisimman suuntaa-antavilla adjektiiveilla (vaikeasti aukeava, jännä, omalaatuinen, kiintoisa...). Lisäksi sinun kannattaa ottaa selville päähenkilön nimi, mikäli kirjassa on päähenkilö. Yleensä siinä on. Päähenkilö on se, jonka nimi kirjassa yleensä toistuu eniten ja joka muistuttaa eniten kirjailijaa itseään (syrjään vetäytyvä ja murhemielinen tyyppi, jolla on ollut vaikea lapsuus). Nyt vain kerrot juonesta ja päähenkilöstä mahdollisimman vakuuttavan oloisesti.

Vaihe 4: Kirjan välittämä kuva yhteiskunnasta

Useimmat kirjat välittävät jonkinlaisen kuvan yhteiskunnasta. Kannattaa lähteä siitä, että useimpien kirjailijoiden mielestä yhteiskunta on nykyisellään täyttä skeidaa. Tätä ei kuitenkaan kuulu sanoa suoraan. Sen asemesta, että sanoisit kirjan yhteiskunnan olevan täyttä skeidaa, kannattaa sinun sanoa yhteiskunnan olevan täynnä epäkohtia tms.

Vaihe 5: Huumori

Kirjallisuusasiantuntijat ovat aina huomaavinaan kaikkein puisevimmissakin kertomuksissa jonkinlaista huumoria. Huumori on lähes poikkeuksetta satiirisen ironista ja se aukeaa usein vasta useammalla lukukerralla (Näin annetaan myös ymmärtää, että kirja olisi tullut luettua useampaankin kertaan! Opettaja tykkää.); suoraan sanottuna kirja on siis hiton tylsä, mutta kuka kieltää olemasta kirja-analyysissäkin satiirisen ironinen. Jos haluat pelata varman päälle, kannattaa sinun perustella kirjan humoristisuutta sillä, että olet itse ollut havaitsevinasi siinä jonkinasteista huumoria. Tällöin sinua ei ehkä sakoteta, vaikka kirja olisikin täydellisen vakavahenkinen pötikkä.

Vaihe 6: Pohjatekstin monipuolinen hyväksikäyttö

Pohjatekstin monipuolinen hyväksikäyttö tarkoittaa sitä, että sujautat sopivaan kohtaan analyysiäsi mahdollisimman hienon sitaatin jostain päin kirjaa. Hienon kuuloisia virkkeitä tms. löytyy kyllä nopeallakin selaamisella. Jos kirjaa ei satu olemaan kättesi ulottuvilla, niin ei sinun kannata sitaattiakaan laittaa. Ei siitä kauheasti pisteitä menetä.

Vaihe 7: Hieno lopetus

Lopeta analyysisi jollakin mahdollisimman hatusta vetäistyllä mietelmällä. Mietelmässäsi sinun kannatta pohtia esimerkiksi elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea. Lukija paskoo takuulla tiiliä mietelmäsi luettuaan.

Vaihe 8: Otsikko

Otsikon kuuluu olla mahdollisimman hienon kuuloinen ja puoleensavetävä yhteenveto analyysistäsi. Tämä tarkoittaa sitä, että otsikkosi tulee olla täyttä puuta heinää. Mitä epämääräisempi otsikko, sitä enemmän lukija saa mietittävää: "Mitähän se tuolla tarkoitti? On se kyllä nero..."

Tältä se näyttää[muokkaa]

Tässä esimerkissä analysoimme Gabriel Garcia Marquezin teosta Sadan vuoden yksinäisyys.

Väsynyt matkalainen tuikeassa tuiskussa

Gabriel García Márquez oli yksinäinen ja ahdistunut tyyppi, jolla oli vaikea lapsuus. Tämä näkyy luonnollisesti myös hänen tuotannossaan. Hänen teoksensa Sadan vuoden yksinäisyys on jännähkö ja suhteellisen omalaatuinen kertomus José Arcadio Buendíasta, joka on syrjään vetäytyvä ja murhemielinen tyyppi, jolla on ollut lapsuudessaan etäiset suhteet vanhempiinsa.

Kirjassa esiintyvä yhteiskunta on täynnä epäkohtia, mutta olin kuitenkin havaitsevinani jonkinlaista toivoa siitä, että näistä epäkohdista on mahdollista päästä eroon. Yhteiskunnan epäkohtia kirjailija käsittelee satiirisen ironisesti, mutta suurin osa kirjan huumorista aukenee vasta useammalla lukukerralla. "Se on sellainen hirmuisen iso keittiö, joka vetää taloja perässään", kuten kirjassa sanotaan.

Mutta onko totuus sittenkään siellä mihin katseemme käännämme, vai onko kaikki pelkkää lumetta? Minne keittiö lopulta taloja vetääkään?