Hikikirjasto:Kuinka arvostella teos, jota ei ole nähnyt?

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 214,60 euroa ja kasvavat koko ajan.

Eteneekö kulttuuririntama liian nopeasti? Eikö sinulla ole aikaa käydä teatterissa? Etkö pysty valvomaan oopperaesityksen loppuun asti? Siinä tapauksessa sinun on tehtävä, kuten 90 % taidekriitikoista, 98 % kulttuurikommentaareista ja 45 % koululaisista tekevät. Sinun on arvosteltava teosta näkemättä sitä.[1]

Katso sisällysluettelo, takakansi tai ohjelmalehtinen[muokkaa]

Nämä sisältävät yleensä tärkeimmät elementit. Jos esimerkiski ohjelmalehtinen tai kirjan kansi on painettu värikkäälle paperille, se kertoo jotain näytelmän iloisemmasta luonteesta, kuin jos se on musta ja ruumiilla täytetty.

Kartoita muiden mielipiteet[muokkaa]

Tämä on tärkeä toimintatapa. Jotta voisit arvioida teoksen, sinun tulee ottaa selville, mitä mieltä muut ovat siitä. Koska arvostelija ei tee juonireferaattia, tässä kohden ei tule vaikeuksia. On tärkeää huomata, että enemmistö ohittaa ensimmäiset kommentoinnit, ja tulee keskusteluun mukaan vasta kommentaarien kohdalla. Näin ei haittaa vaikka et ehtisi kirjoittaa ensimmäistä arvostelua. Reagoinnit ovat näkyvämpiä, ja niitä on helpompi tehdäkin. Tässä kohden sinulla on kaksi toimintatapaa:

  1. Jos joku edustaa mielestäsi samaa ryhmää kuin sinä, voit mukailla hänen kannanottojaan. Siksi jos joku pitämäsi taho kertoo että jokin teos on poliittisesti värittynyt ja siksi tunkkainen, voit olla samaa mieltä. Jos hän taas sanoo, että esitys toi poliittiset näkemykset hyvin esiin, voit kehua kuinka hienostunutta sosiaalista argumentaatiota teos harjoittaa.
  2. Jos joku arvostelija edustaa sinulle vastemielistä kantaa, voit moittia hänen kannanottojaan ja ottaa niihin vastakkaisen kannan. Siksi esimerkiksi se, että joku kritisoi teosta epäkohteliaaksi, rahaa ahnehtivaksi tai poliittisesti epäkorrektiksi tai säädyttömäksi sosiaalipornoksi, muistuta häntä siitä että teos on vain räväkkä, taloudellisesti menestynyt, sananvapauden asialla sekä noudattelee demokratian yleisiä perusperiaatteita.

Saivartele[muokkaa]

Opettele lausumaan hienoja sanoja peräjälkeen tavalla jossa lauseissa ei ole oikeasti sisältöä. Näin saat tehtyä hienoja yhteyksiä teoksen postmoderneista affekteista fysio-feministisen koulukunnan frankfurtilaiseen tulkintaan ja kuinka tämä korreloi voimakkaasti luoden dynaamisen synergia-symbioosin genren eriyttävien elementtien kanssa luoden täten erinomaisen dekonstruktion objektiivis-subjektiivisen dikotomian välille. Kun käytät riittävän hienoja sanoja, kukaan ei huomaa että et sano mitään.

Arvaile[muokkaa]

Julkinen salaisuus on, että suuri osa töistä on samanlaisia. Kun esimerkiski tiedät että joku maalaa modernilla tyylillä, tiedät että siinä kaupataan sotkua. Voit sitten arvailla tämän tiedon pohjalta erilaisia asioita laajemminkin. Tässä on tärkeää arvailla riittävän yleisesti menemättä liiaksi yksityiskohtiin. Arvausten on oltava genren mukaisia, yleisiä, ja riittävän epäselviä ja monitulkintaisia.

Lisäksi on hyvä puhua tunteista ja vaikutelmista, koska kukaan ei voi arvioida varmasti minkälaisia tuntemuksia se moderni maalaus, jossa on punaisella pohjalla violetti neliö, joka maalarin taulun nimen mukaan esittää II maailmansodan homouhreja, aikaansaa.

Jos epäonnistut tässä, sinulla ei ole huolta, koska todennäköisyys sille, että ne 1 tai 2 ihmistä jotka ovat oikeasti seuranneet ja tarkastelleet arvioimiasi taiteita on pieni. Ja vaikka he huomaisivat, on todennäköistä että he eivät reagoi. Ja vaikka reagoisivatkin, on todennäköistä että kukaan muu ei huomaisi että he ovat saaneet sinut kiinni "housut nilkoissa". Menetät siis kasvosi korkeintaan tämän yhden tietyn taideharrastajan edessä. Ja he yleensä ovat riittävän kohteliaita antaakseen tilaa "tulkinnanvapaudelle".

Kaikista vähiten tässä kohdassa on odotettavissa vaikeuksia itse taiteilijan kohtaamisessa. Ensinnäkin, hän on kritiikin kohde, ja jos hän moittii saamaansa kritiikkiä, hänet tulkitaan sellaiseksi joka ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Siksi sinulla on etulyöntiasema. Toinen asia on tietysti se, että taiteilija ei odota että osaisit referoida juonen. Itse asiassa hän ajattelee että muut osaavat sen. Hänellä on todennäköisesti menossa jokin toinenkin projekti, ja hän on itse asiassa autuaasti unohtanut koko teoksensa juonen. Ja jos kehut teosta, ongelmia ei ole hänen puoleltaan tulossa missään tapauksessa. Koska taiteilija ei koskaan mene sanomaan positiiviselle arvioinnille, että kyseinen kehuva arvostelu on tehty jostain ihan muusta kuin mitä hän on tehnyt. Sellainen kun kertoisi yleisölle ja taidekriitikoille siitä että teos olisikin oikeasti huono.

Erityistapaukset[muokkaa]

Usea taideteos on sellainen, että ne ovat niin kuuluisia että kaikki ovat kuulleet niistä. Tällöin ne ovat sellaisia, että on kuin sinäkin olisit lukenut tai nähnyt sen.

  1. Esimerkiksi jokainen osaa Romeon ja Julian juonen pääperiaatteet, mutta harva on lukenut tai katsonut tätä näytelmää. Ainakaan loppuun asti ja valveilla.
  2. Toiset teokset taas ovat niin kliseisiä, että on kuin ne olisi kirjoitettu ennen kuin niiden kirjoittamista on aloitettukaan. Tällöin voit turvallisesti kirjoittaa yleistä tuosta aihepiiristä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Siksi ei saa ihmetellä sitä, miten teosten arvostelut ja analyysit ovat syvällisempiä kuin itse teosten tekijät. Syynä ei ole se, että tekijät uhraisivat aivosolujaan taideteoksiinsa, vaan siinä, että arvostelijat löytävät merkityksiä ja yhteyksiä vaikka satunnaisesti valituista kuvista.