Korkeajännitys

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pahoja saksalaisia.

”Toi on Kübelwagen. Tuttu korkkareista.”

”Himmel! Sukeltakaa!”

”Donnerwetter! Hän hyökkää suoraan auringosta!”

”Gott im Himmel! Perääntykää! Schnell!”

”Himmel! Aaaaaaaaaaarrgghhhh!”

Korkeajännitys ("Korkkari") (engl. Commando eli High Voltage) on brittiläinen propagandalehti, jolla on tapana iskeä kuin miljoona volttia. Sen aiheena on yleensä toinen maailmansota, jossa aina yleensä liittoutuneet voittavat. Suomeen Korkeajännitys tuli 1953.

Tietoa[muokkaa]

Paha natsieversti. Tunnistettavissa monokkelistaan ja Heidelbegissä opiskeluaikoina kaksintaistelun yhteydessä poskeen tulleesta arvesta sekä yltiöpäisestä sadismista. "Ach so, Herr Britischer vakooja! Kyllä me Teidät saamme vielä puhumaan, jawohl!"

Ensimmäinen Korkkari ilmestyi Isossa-Britanniassa vuonna 1943, tarkoituksenaan kohottaa kotirintaman ihmisten mielialoja. Pian sitä lähetettiin jo rintamillekin. Niinpä siitä tuli suosittua tavaraa. Sarjan julkaisu jatkui, vaikka sota päättyi, Hitler ampui kuulan kalloonsa ja Saksojen määrä lisääntyi 100 prosentilla. Myöhemmin Korkeajännitys on tarjonnut keskenkasvuisille ja henkisesti keskenkasvuisille helppotajuisen väylän sotakliseisiin. Korkeajännityksen henkisiä edeltäjiä tässä suhteessa onkin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ("Iskee kuni myriadi jännite-yksikköä").

Tyyli[muokkaa]

Korkeajännityksen iskulause "Iskee kuin miljoona volttia" kuvastaa hyvin sarjakuvan asennetta. Vaikka päältäpäin katsottuna Korkkari-tarinat ovat vakavia sankaritarinoita, on ne tehty omaperäinen pilke silmäkulmassa. Tyypillisiä tarinoiden elementtejä ovat kansallisuuksien stereotypiat. Italialaiset välittävät ennen kaikkea ruuasta ja japanilaiset puolestaan kunniasta. Amerikkalaiset taasen ottavat rennosti, joskus rehentelevätkin, ja tappavat pahoja natseja purukumia jauhaen. Venäläiset ovat aina tai useimmiten raivokkaita kommunisteja ja saksalaiset lähes poikkeuksetta fanaattisia ja pahoja murhaavia natseja. Korkeajännityksen tarinoissa saksalaiset häviävät lähes aina ja tarinat noudattavat usein samoja kaavoja. Yleensä saksalaiset ja japanilaiset, joskus myös neuvostoliittolaiset, ovat pahoja kansoja, kun taas yhdysvaltalaiset, britit, ranskalaiset ja muut liittoutuneet ovat hyviä. Suomalaisvalmisteisissa sarjoissa suomalaiset ovat yllättäen hyviä.

Juonipaljastuksia[muokkaa]

Sankarillisia brittejä.
Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että 20. marraskuuta 2007 se oli lupus.
  • Saksalaiset häviävät aina.
  • Wehrmachtin eli Heerin, Luftwaffen tai Kriegsmarinen saksalaiset voivat olla kunniallisia ja "hyviä", mutta SS-miehet tai Gestapo-agentit ovat aina raakoja ja sodankäynnin säännöistä piittaamattomia natsifanaatikkoja.
  • "Hyvä saksalainen" on aina maanpetturi.
  • Saksalaisia kaatuu.
  • Alussa usein epävarma ja pelkurimainenkin soturi kasvaa taistelujen myötä sankariksi.
  • Omien (brittien) joukossa on yleensä pelkuri tai petturi joka kuolee lopussa.
  • "Paha britti" kiusaa "hyvää brittiä", mutta paljastuu lopuksi pelkuriksi tai petturiksi ja menettää henkensä taistelussa.
  • Petturit ja raukkamaiset pelkurit kuolevat aina.
  • Saksalaisia kaatuu.
  • Samalla puolella taistelevat, mutta toistensa pahimmat vihamiehet, ystävystyvät lopuksi.
  • Eri puolilla taistelevat britti ja "hyvä saksalainen" ystävystyvät sodan aikana.
  • "Hyvä saksalainen" ei koskaan ole natsi, vaan joskus jopa tappaa "pahan natsin".
Amerikkalaisia (sankari)sotilaita.
  • Poliittisesti fanaattiset natsit ja Neuvostoliiton politrukit ovat yleensä sotilaallisesti epäpäteviä.
  • Tyynenmeren taisteluista kertovissa tarinoissa japanilaiset ovat lähes poikkeuksetta fanaattisia keisaria ihailevia julmureita. Useasti japanilaisten komentaja yrittää tarinan lopussa surmata sankarin katanallaan.
  • "Hyvä britti" kostaa "pahan natsin" tekemät vääryydet.
  • Vanhat, usein ensimmäisen maailmansodan aikaiset, vihollisuudet jatkuvat toisessa maailmansodassa ja päättyvät joko rauhaan tai kostoon.
  • Saksalaisia kaatuu.
  • Aaaarrggh!- ja Himmel! -repliikkien yltiöpäinen käyttö
  • Luoti "hipaisee" tai "raapaisee" päähenkilön päätä, tai se osuu vain jalkaan tai käteen.
  • Saksalainen (lähes aina Wehrmachtin sotilas) "loikkaa" liittoutuneiden puolelle tai auttaa liittoutuneita tavalla tai toisella.
  • Saksalaisia kaatuu.
  • Vangittua sankaria vartioimaan pantu saksalainen on nimeltään Hans tai Karl ja niin tyhmä, että hänet on helppo naruttaa.
  • Jos vangittua sankaria vartioimaan pantu saksalainen (joka on nimeltään Hans tai Karl) ei ole täysin tyhmä, on hän väsynyt ja nukahtaa nopeasti.
  • Tilanteet, joissa SS-miehet ovat juuri surmaamassa vihollistaan, mutta juuri ja juuri kyseinen uhri pelastuu omiensa paikalle tulon johdosta.
  • SS-joukkojen vangeiksi jääneet liittoutuneet ammutaan aina, mutta yksi uhreista jää henkiin ja kostaa pirulliselle SS-komentajalle.
  • Saksalaisia kaatuu.
  • Toistuvia sanontoja ovat muiden muassa "saksalaisia kaatui kun keiloja" ja "hän veti viimeisen henkäyksensä".
  • Päähenkilö ei kuole koskaan, vaan pelastuu "kuin ihmeen kaupalla".
  • Ja saksalaisia kaatuu.
  • Ja vielä vähän lisää saksalaisia kaatuu. Keine Überraschung.