Mariano Rajoy

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mariano Rajoy
Rajoy idea.jpg
Rajoy keksii taas yhden loistavista ideoistaan.
Mitä jos ensin en pane tikkua ristiin ja lopuksi kurmuutan pampulla?
Espanjan vikapääministeri
vallassa 21. joulukuuta 2011
edeltäjä José Luis Rodríguez Zapatero
seuraaja Universumin lämpökuolema
syntyi 27. maaliskuuta 1955
Santiago de la Composta
kuoli saatana
puolue PP-Kerho RY

Mariano Rajoy Brey (s. 1955) on karlismin ohella Espanjan modernin aikakauden johdonmukaisimpia poliittisia epäonnistumisia. Oikeistolaista kansanpuoluetta (Partido popular, PP)[1] raa'alla voimalla ja vähäisellä järjellä edustava Rajoy on ollut puolueensa ikäloppu sotaratsu ja tulevaisuuden toivo jo viimeiset viisitoista vuotta. Ennen sotaratsujen liimatehdasta hänen tavoitteenaan on päästä historiaan Espanjan demokraattisen ajan huonoimpana ja mahdollisesti viimeisenä pääministerinä. Rajoyn poliittiset kyvyt rajoittuvat vaalien voittamiseen ja kaikkien aseman huonontamiseen. Tämän lisäksi hän hallitsee myös välillisen pamputuksen alkeistekniikat, muttei edistyneitä.

Rajoylla ja hänen puolueellaan on ollut jatkuvasti ongelmia puolue- ja ennen kaikkea yksilörahoituksen läpinäkyvyyden, käsitettävyyden ja laillisuuden kanssa. PP on hakenut skandaalien jäljiltä itselleen uutta, rehellisempää ilmettä sloganilla "Rajoy ei oo näkyny".

Ura[muokkaa]

Mariano Rajoy syntyi Jaakon Kompostissa (esp. Santiago de Compostela) vuonna 1955 ja varttui Pontevedrassa, jota on myös edustanut Espanjan parlamentissa. Rajoy selvästi teki syvän vaikutuksen kotikaupunkinsa asukkaisiin, sillä Pontevedran kaupunki on julistanut hänet virallisesti persona non grataksi.[2] Kun Rajoy uskaltautuu näyttäytymään vanhoilla kotikulmillaan, teinit tempovat häntä turpaan.[3]

Rajoy käynnisti kansalliseksi tragediaksi luokiteltavan uransa 1970-luvulla vaikuttaen ensin Espanjan kansallisessa unionipuolueessa (UNE). Tämä juuri edesmenneen diktaattori Francisco Francon hallinnon ministereistä koostuva poliittinen liike otti pääpyrkimyksekseen vastustaa vuoden 1978 uutta perustuslakia, joka takaa vallanjaon, oikeusvaltioperiaatteen sekä kansalais- ja ihmisoikeuksien kaltaisia vaarallisia ja vastuuttomia kokeiluja. Myöhemmin Rajoy on puolustanut kovia otteita Katalonian separatisteja vastaan tulkinnallaan samaisesta perustuslaista.

Rajoy toimi mm. sisäministerinä, hallintoministerinä ja apulaispääministerinä José Maria Aznarin hallituksessa vuosina 1996–2003, saldonaan Espanjan osallistuminen Irakin sotaan, Madridin al-Qaida–junapommit, joista hallitus syytti ensin baskiterroristeja ilman pienintäkään todistetta, ja Galician öljykatastrofi.

Aznarin seuraajakseen voitelemana puoluecaudillona Rajoy vietti vuodet 2004–2011 oppositiojohtajana haastaen hallituksen politiikan ydinkysymyksistä, kuten siitä, että Espanjalle elintärkeät suhteet Puolaan olivat vaarassa heiketä. Rajoyn PP-kerho oli myös tyytymätön tapaan, jolla Rodríguez Zapateron hallitus tuotti jakolinjoja Espanjan sisälle poistamalla yksipuoluediktatuuria vuosikymmenet johtaneen, aseellisesti valtansa kaapanneen ja toisinajattelijoita vainonneen tyrannin mukaan nimettyjä katuja ja julkisia patsaita, joita maassa yhä jostain syystä oli. Rajoy syytti hallitusta myös ylenpalttisesta veljeilystä Latinalaisen Amerikan vasemmistohallintojen kanssa, joka ilmeni mm. siten, että Espanja jatkoi diplomaattisuhteiden ylläpitoa Boliviaan ja Venezuelaan. Rajoyn omasta mestarillisesta ulkosuhteiden hoidosta tarjoaa näytteen hänen jatkuva marinansa Gibraltarin liittämiseksi Espanjaan. Rajoyn mukaan Gibraltar on historiallinen jäänne ja Euroopan viimeinen siirtokunta, joka tulisi palauttaa luonnollisen emämaansa yhteyteen, koska imperiaaliset reliikit eivät kuulu 21. vuosisadan Eurooppaan. Onneksi Ceuta ja Melilla sijaitsevat Afrikassa.

Rajoyn onneksi Espanjan talous syöksyi syvään kriisiin. Kun ajat ovat huonot, tulee johtajat valita sen mukaan, tuumivat espanjalaiset, ja äänestivät Rajoyn konservatiivit valtaan 2011. Rajoy lupasi supistaa Espanjan budjettivajeen 4,4%:iin bruttokansantuotteesta vuoden kuluessa. Hän melkein saavutti tavoitteensa, eikä siihen mennyt kuin viisinkertaisesti luvattu aika. Enimmän osan hallinnostaan Rajoy kuitenkin keskitti tärkeämpiin hankkeisiin, kuten abortin hankaloittamiseen, härkätaistelujen palauttamiseen kansallisen TV-verkon ohjelmistoon[4] ja minimipalkan jäädyttämiseen – viimeksi mainittu osoittaa varsin suurta poliittista rohkeutta, sillä jopa Franco totesi aikoinaan sen liian epäsuosituksi.

Katalonia, katatonia[muokkaa]

Rajoyn kestävin poliittinen perintö on kuitenkin hänen betonilohkaremainen ketteryytensä Espanjan alueellisten kriisien tarpeettomassa kärjistämisessä. Katalonian itsenäistymistä on jatkuvasti kannattanut vain vähemmistö Katalonian asukkaista, Espanjan perustuslakituomioistuin on toistuvasti todennut yksipuoliset irtautumistoimet perustuslain vastaisiksi, ja kun katalaaniseparatistien aiemmat väitteet sorrosta ovat olleet muisteloa Francon ajoilta tai vielä kaukaisemmasta historiasta tai luokkaa on epistä, että vain noin 90% maakunnan BKT:sta pysyy maakunnassa, yhyy yhyy, tarvittiin Rajoyn kaltainen taidoton keskushallintopökkelö avuksi katalaaninationalistien herpetoballistiseen latausoperaatioon. Rajoyn taktiikkana separatistien kanssa on ollut aggressiivinen peukalonpyörittely ja kieltäytyminen kaikenlaisista neuvotteluratkaisuista. Kun Katalonian separatistijohto järjesti lokakuussa 2017 "kansanäänestyksen", jonka laillinen sitovuus on Iltalehden nettilukijakysymyksen tulosten luokkaa, ei Rajoyn olisi tarvinnut kuin katsoa tämä bluffi. Mutta koska miehen on tehtävä aina huonoin mahdollinen valinta, lähetti hän kansallisen poliisin viikonloppuristeilylle Kataloniaan pysäyttämään äänestyksen tai ainakin vähintään hakkamaan vähän rauhallisesti käyttäytyviä siviilejä verille; tehtävän jälkimmäinen osa sentään suoritettiin.[5] Rajoy tuli kerralla osoittaneeksi, ettei kykene sen paremmin neuvottelemaan kuin pitämään järjestystä omassa maassaan, ja teki tämän lähes tulkoon omasta aloitteestaan. Ei ole ihme, että PP tarvitsee niin paljon hämäriä varoja: sen johtajilla on niin surkea pokka, että heidän pelivelkojensa pitää lähennellä Espanjan valtionvelan lukemia.


Stop hand.png Mariano Rajoy on julistettu idiootiksi Yhdistyneiden kansakuntien
Ole oma itsesi, ja se riittää” -julistuksen liian kirjaimellisen noudattamisen vuoksi.

Viitteet[muokkaa]

  1. Ks. m. PP-kerho.
  2. Pontevedra declara a Mariano Rajoy 'persona non grata'. La Nueva España 23.2.2016.
  3. Spanish PM Mariano Rajoy punched during campaign appearance. BBC 16.12.2015.
  4. Härkätaistelut ovat niin tärkeä osa PP:n puolueohjelmaa, että puoluejohto valitaan corridassa, jossa ehdokkaita ensin tökitään keihäällä ja sitten ärsytetään hyökkäykseen jollain punaisella vaatteella, kuten yksinhuoltajaäitien, naisten työssäkäynnin tai seksuaalivähemmistöjen olemassaololla.
  5. Espanjan poliisin ammattitaitoon voi siis luottaa ainakin puoliksi.