Mika Waltari
Mika Waltari oli vuosina 1908–1979 vaikuttanut kansalliskirjailijamme. Hän kuunteli kotinsa ullakolla kummitusten ja öhkömönkiäisten turinoita, kirjoitti ne ylös ja kyhäsi horinoista monta messevää kirjaa. Waltari jahtasi vapaa-aikoinaan kovasti naisia ja hankki kimpassa sikaareja Jean Sibeliuksen kanssa. Väitetään hänen myös eräällä kapakkareissullaan myyneen taskukellonsa saadakseen lisää rahaa; tällöinkin elämä meni jonninjoutavaksi törinäksi. Muutettuaan itse manan majoille Mika Waltari on tavannut tuprutella sikaria vanhojen kummituskaveriensa kanssa entisessä työhuoneessaan. Jatkosodan melskeissä Waltari oli maanpaossa Egyptissä. Tällöin hän kirjoitti maailmaa järisyttäneen aikuisten satukirjan Sinulle, egyptiläinen, josta tehtiin jopa Hollywood-elokuva For you, egyptian.
Mika Waltari kärsi kirjailijoiden tapaan alkoholismista ja hallusinaatioista ja kirjoitti kaiken kokemansa muistiin vuonna 1953.[1] Horinat ilmestyivät novellikokoelmassa Herra Huun maisemat ja Waltari julkaisi sen peitenimellä Hannu Mäkelä. Waltari julkaisi uransa varhaisvuosina 1920-luvulla satiirisen aapiskirjan "Aiotko kirjailijaksi?". Kirjalla on sittemmin ollut tuhoisat vaikutukset kotimaisen kaunokirjallisuuden valheisiin, koska mm. Kalle Päätalo opiskeli kirjan ulkoa ja ryhtyi Waltarin opaskirjasta saamiensa oppien mukaan kirjoittamaan ihan itse elämäänsä muistiin ja yleisölle luettavaksi.
Viimeisenä elinvuotenaan Mika Waltari perusti nimeään kantavan yhden miehen bändin, jonka ainoa tuotos "Pala Kakkua" möi kolme kappaletta Hakaniemen torilla.
Natsisuhteet[muokkaa]
Kuten noin 90 prosenttia Suomen sodanalusajan kirjallisesta eliitistä, Mika Waltari tunsi jonkin aikaa huomattavaa, mutta silti puhtaan akateemista mielenkiintoa Saksan kansallissosialistista aatetta kohtaan. Waltari vieraili Goebbelsin isännöimillä kakkukahveilla ("kun nyt sattui muutenkin olemaan asiaa tuonne Saksan suunnalle"), käänsi joutessaan Horst Wesselin elämäkerran ja kirjoitti pamfletin Minulla on Himmlerin kuva seinällä ja olen himokova natsi, katsokaa nyt. Niinkin tuotteliaalle kirjailijalle nämä saattoivat olla puhtaita vahinkoja, jotka putkahtivat kirjoituskoneesta omia aikojaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Waltari naureskeli lempeästi nuoruudentoilailuilleen ja totesi, ettei hän ollut tuntenut kansallissosialistista aatetta kovin hyvin. "Sitä paitsi Koskenniemi oli paljon pahempi natsi", hän lausahti kiikkustuolissaan.
Teoksia[muokkaa]
- Simppa ekyptiläinen (1945)
- Lähdin Istambuliin (1948)
- Miihkali Karvakinttu
- Mikki kuulee kummia
- Suuri hillui sonni
- Verta ja suolenpätkiä, komisario Palmu
- Turms Kuolematon
Waltarin kirjoista on filmattu jokunen elokuvakin, esim. Noita palaa elämöiden.
Katso myös[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ ”on uhuttu paljon, että kyseinen henkilö oli toistokirjoittaja, eli kirjoitti asiat jonkun muun taidon kuin improvisaation avulla. nyt tarkoitan tilannetta, että henkilö menee jonkinlaiseen transiin ja kirjoittaa sitten. tapauksia on useita. tiede ei ole pystynyt todistamaan tapauksia.” Wikipedia, 15.5.2012 [1]