Minä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
”Mitäpä elämä olisi ilman minua.”
|
| Persoonapronominit |
|---|
Minä olen überkova olento. Minä olen mahdollisimman paljon sinun yläpuolellasi, jollen vielä enemmän. Sana taipuu suomen sijoissa seuraavasti:
- Minun on genetiivimuoto, jolla tarkoitetaan omistamaani asiaa. Suurin piirtein kaikki on minun.
- Minut on akkusatiivimuoto, jota käytetään, kun jotakin kivaa kohdistuu minuun. Esim. "minut on ylennetty".
- Minua on partitiivimuoto, joka tapahtuu minulle. Esim. "kaikki rakastavat minua" tai "minua ihannoidaan kaikkialla".
- Minuksi on translatiivimuoto ja asia, joksi kaikki haluaisivat tulla.
- Minulla on adessiivimuoto, joka muistuttaa, että minulla on paljon oikeuksia, joita ei ole muilla.
- Minulle on allatiivimuoto, joka muistuttaa sanaa minun ("Kaikki kuuluu minulle"), mutta on usein myös vaatimus ("Anna tuo minulle").
- Minulta on ablatiivimuoto ja tärkeä, koska saat minulta turpaan melko usein.
- Minuun on harvinaisehko illatiivi, mutta mahdollinen esimerkiksi minun pojalleni: "hän tulee minuun" (siis on 1337).
- Minunta on vielä harvinaisempi eksessiivi, jota minä tässä käytän, jotta saan sinut kirjoittamaan sen Googleen. Minä tiedän että sinä tiedät että minä tiedän sinun tietävän.
- Minusta on aina väärä vastaus pomon kysymykseen: "Mistä tämä ulostekasa on tullut pöydälleni?". Kieliopillisesti muoto on laksatiivimuoto. Se on yllättävän yleinen ja käytetty, vaikka suhteellistaa ja subjektivisoi käsityksiäni tarpeettomasti pelkiksi mielipiteiksi.
Lisäksi on muita variantteja, esimerkiksi:
- Minä + liitepartikkeli kö, jota käytetään, jos joku syyttää minua.
- Akkusatiivi minut + ko on kohteliasta sanoa, jos minut on valittu johonkin tärkeään.