Musiikkitalo

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
* nimi                = Helsingin Toinen Ylihinnoiteltu Kyhäelmä
* osoite              = Eero Erakon katu 1 (informaatioksekus)
* sijainti            = Oh Finlandia!-puisto
* koordinaatit        = 60 10.39N 24 56.13E
* valmistumisvuosi    = 2011, mahdollisesti ei koskaan
* suunnittelija       = Marko Kivistö, Ola Laiha ja Mikko Pulkkinen sekä joku japanilainen
* käyttäjä            = SibA, Helsingin kissanraiskaajat ja Radion kissanraiskaajaorkesteri
* rakennuttaja        = Helsingin Musiikkitalo Kiinteistöosakeyhtiö, jolta rahat ovat loppuneet.
* julkisivumateriaali = lasi, kupari, betoni, oksennus
* kerrosala           = 36 000 m², tilaa raiskata kissoja
* tilavuus            = 25 000 m³, tilaa raiskata kissoja kolmiulotteisesti

Helsingin musiikkitalo on Töölönlahden Finlandia-puistoon rakennettu sikakallis pedofiileille, raiskaajille ja muille vinksahtaneille tarkoitettu julkinen palvelukeskus, jonka päärahoittajina toimivat Helsingin kaupunki, Yleisradio Oy ja Senaatti-kiinteistöt (Lue: Suomen valtio). Talon lienee sijaitsevan entisen VR:n makasiinikokon paikalla, Mannerheimintien, Töölönlahdenkadun, Kansalaistorin ja tulevan Helsingin keskuskirjaston lähellä (viimeksi mainittua ei kuitenkaan tulla koskaan rakentamaan). Näillä näkymin talo saattaa mahdollisesti valmistua 2011, mikäli Valtio tukee rakentamista seuraavalla parilla miljardilla eurolla. Muuten tyhjänä seisovan talon pääkäyttäjinä tulevat olemaan SibA, Helsingin kissanraiskaajat ja Radion kissanraiskaajaorkesteri, joista kumpikin tulee soittamaan siellä vuosittain 40–50 konserttia tai vähemmän, kun Yleisradio aikoo vähentää henkilöstöään.

Talossa tulee sijaitsemaan 1 700 -paikkainen pääsali, joka tulee olemaan tyhjillään villintyneitä eläimiä lukuunottamatta sekä viisi 140–400-paikkaista pientä origiasalia ja Sibelius-Akatemian kidutustiloja, jossa oppilaat opiivat oikean musiikin raiskaamisen taidon. Rakennukseen tulee myös tilat kahviloille, vegaaniravintolalle ja hurjalle yöklubille, josta löytyy kaikkea jokaisen psykopaatin makuun. Rakennuksessa saatta tulla sijaitsemaan myös SibA musiikkikirjasto täynnä musiikkia, jota kukaan ei kuuntele. Talon fasadi on lasia ja oksennuksen väristä kuparia, joka suunnittelijoiden mukaan "yhdistää" taloa muuhun kaupunkiin, ja luo oikean kaupunkitunnelman sopeutumalla Helsingin yöhön suurena oksennuksena. Lisäksi kupari sointuu hyvin Töölönlahden merelliseen maisemakuvaan lähelle kansallismuseota ja Finlandia-taloa. Talon väkertäjät Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen, ja akustiikan suunnittelija Yasuhisa Toyota, kuvaavat taloa tavanomaiseksi humalatilan auttamaksi inspiraatioksi. Salin odotetaan olevan akustiikaltaan niin laadukas, että kun rumapli lyö Zartustran teoksessa rumpuja kissat lentävät päin seinää kuten kunnon maailmanluokan konserttisaleissa kuuluu olla. Talon tarkoituksena on myös "vahvistaa suomalaista kansallisidentiteettiä" (Onko sellaista?) ja pönkittää mielikuvia suomalaisista paatuneina alkoholisteina. Talon tarkoituksena on myös lisätä musiikin merkitystä yhteiskunnassa, missä se varovaisten arvioiden mukaan epäonnistuu 200%:sesti.Talon lävitse on vapaa läpikulku, millä pyritään houkuttelemaan ihmisiä viettämään aikaa talossa ja tutustumaan kissanraiskauksen ja musiikin pilaamisen pitkään traditioon.

Valmistuu...ei valmistu...

Suunnittelu[muokkaa]

Sibelius-Akatemia käynnisti hankkeen jo vuonna 1992, kun Finlandia-talon jatkuvat korjaamiset ja huono akustiikka tulivat liian kalliiksi. Mitätön klassisen musiikin kuuntelijajoukko tarvitsi talon, jossa musiikkia raiskattaisiin kunnolla, ilman rajoituksia. Vuonna 1994 hanketta lähdettiin kehittämään paperilla ja tarpeelliset lahjontaprosessit Kulttuurin nimissä aloitettiin. Vuosina 1999–2000 Musiikkitalon suunnittelusta järjestettiin kaksivaiheinen arkkitehtuurikilpailu ja sen voitti Liian Pienet Rahat -arkkitehdit Oy teoksella A Missing Voice. Myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Töölönlahden asemakaavan muutoksen vuonna 2002. Kaavamuutos loi edellytykset musiikkihirvityksen rakentamiselle.

Päärahoittaja eli Suomen valtio perusti kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalon 8. huhtikuuta 2005 rahanpesutarkoituksissa. Talon kustannusarvio vuoden 2005 kustannustasossa oli 98 miljoonaa euroa, mutta se nousi myöhemmin, minkä takia suunnitelmissa jouduttiin luopumaan joidenkin kalliimpien materiaalien, kuten kullan, marmorin ja timanttien käytöstä.

Esirakennustyöt[muokkaa]

Musiikkitalon rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2006 ja huoltotunnelin rakentaminen aloitettiin 2. marraskuuta. Se loppui vuoden 2008 alussa. Vielä rakentamattoman Musiikkitalon johtajaksi valittiin 2006 Helena Hiilivirta, joka sai palkaa rakennusprojekitn rakennusvaiheesta alkaen. Toukokuussa 2007 järjestetyn urakkatarjouskilpailun kaikki vastaanotetut pääurakkatarjoukset jouduttiin hylkäämään, koska kaikki vaativat 50% enemmän rahaa projektista kuin oli arvioitu. Vaikka varmaa tietoa koko talon rakentamisen toteutumisesta ei ollut, jatkettiin kuopan, johon talo tulee, esirakennustöitä. Lokakuussa loppuneen uusintakilpailuun tulos oli vain yksi, SRV-Toimitilat Oy:n jättämä tarjous, joka hyväksyttiin lopullisten kustannusten noustessa vaivaiseen 178 miljoonaan euroon. Rakentamisen hyväksymistä vauhditti myös Svenska kulturfondenilta saatu n. 2 miljoonan euron avustus. Musiikkitalon tyylitön visuaalinen ilme logoineen julkistettiin saman vuoden elokuussa.

Rakennustyöt[muokkaa]

Puolitoista vuotta kestäneiden pohjatöitten valmistuttua heinäkuussa 2008, 13. syyskuuta talon rakennuskuopassa järjestettiin "Monttubileet", joissa esitettiin musiikkia monipuolisesti eri genreistä. Myöhemmin iltaa jatkettiin raiskausorigioiden merkeissä. Talon rakentaminen alkoi lähes heti niiden jälkeen; ensimmäinen nosturi pystytettiin jo 17. päivänä. Peruskivi, jonka sisään muurattiin peruskirjan lisäksi kaikenlaista päivän lehdistä ja käytössä olevista rahoista ylikapellimestareiden tahtipuikkoihin, muurattiin 22. lokakuuta 2008 tuleville sukupolville ihailtavaksi.

Lähteet[muokkaa]