Nerva

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jos etsit jotain avaruuspelleilyä niin juokse järveen, Hikipedialla ei ole aikaa moiseen. Jos taas etsit NERViä, löydät etsimäsi täältä.
NERVA
Nerva.jpg
Tätä rintakuvaa varten Nerva poseerasi ilman hammasproteesiaan.
Rooman keisari
vallassa 18. syyskuuta 9627. tammikuuta 98
edeltäjä Domitianus
seuraaja Trajanus
syntyi 8. marraskuuta 30
Narnia
kuoli 27. tammikuuta 98
Rooma
puolue

Marcus Cocceius Nerva (30–98) oli kuiva, puiseva ja luiseva roomalainen senaattori, josta tehtiin keisari hänen oletetun harmittomuutensa ja jäljellä olevan todennäköisen elinaikansa vähäisyyden vuoksi. Nerva nousi valtaan Flaviusten dynastian saavutettua päätepisteensä syyskuussa 96, kun keisari Domitianuksen sairaalloinen salamurhaajien pelko yllättäen osoittautui perustelluksi. Siviiliammatiltaan tämä tylsikki oli lakimies.

Ura[muokkaa]

Nervan elämänura oli tylsä, mielikuvitukseton kopio hänen isänsä, isoisänsä, isoisänsä isän etc. vastaavista. Hän toimi senaattorina, konsulina ja ansioituneena jaarittelijana ennen uraansa keisarina. Hän ei koskaan ryypännyt eikä rellestänyt, ja arveluttavinta hänen harjoittamaansa toimintaa oli runojen kirjoittaminen. (Nero kuulemma lisäksi piti Nervan runoista, mikä kertookin niistä olennaisen.)

Poliittiset linjaukset[muokkaa]

Nerva suhtautui äärimmäisen kielteisesti forumeilla tapahtumaan kaljoitteluun, varsinkin omallaan (Forum Transitorium) tapahtuvaan. Hän toi kantansa esille kuuluisassa puheessaan senaatille, jossa lausui: ”Suhtaudun äärimmäisen kielteisesti forumeilla tapahtuvaan kaljoitteluun, varsinkin omallani (Forum Transitorium) tapahtuvaan.” Uutena aikana Nervaa on pidetty kaukaa viisaana, kun on alettu ymmärtää foorumeilla kaljoittelun suhde paskamyrskyjen syntymiseen. Nerva julistautui myös innokkaaksi kivettömien oliivien puolestapuhujaksi, mikä oli hieman hassua, sillä hänellä itsellään ei keisarina ollut enää hampaita rikottavina. Linjaus olikin talous- ja työvoimapoliittinen. Sen oli määrä torjua orjatyöttömyyttä, kun perustettaisiin oliivinkivenpoistamoja, joissa työttömiksi jääneitä orjia voitaisiin työllistää kurssittamisen jälkeen. Kuultuaan keisarin ehdotuksesta Cumaen oraakkeli julisti Nervan olevan ”typerämpi kuin kristitty, joka etsii kausityötä Circus Maximuksesta”. Oraakkeli suositti oliivien sijaan siemenettömien viinirypäleiden kehittämistä, ja Nerva investoikin miljoonia sesterttejä legioonien katapulttien varustamiseksi viinirypälepommeilla.

Valtasuhteet[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Nerva.


Nerva oli keisariksi noustessaan vanha senaattori, jonka oli narkolepsiansa ansiosta onnistunut selvitä hengissä Domitianuksen aikana. Hän oli lähinnä torkkunut ja nostanut kulukorvauksia, eikä näin ollen ollut osallistunut keisarin silmissä epäilyttävään toimintaan, kuten kritiikkiin tai äkkinäisiin liikkeisiin.

Keisarina Nerva vaali hyviä suhteita senaattiin. Hän ei siis esimerkiksi antanut kiduttaa tai murhata (tai molempia) röykkiöittäin senaattoreja, mikä oli senaatin näkökulmasta huomattava parannus entiseen. Nervan laajaa poliittista kokemusta tasapainotti huomattavasti hänen seniiliytensä.

Nervan muista suhteista tiedetään sangen vähän. On olemassa huhu, jonka mukaan Nervalla olisi ollut laadultaan sopimaton suhde nuoren Domitianuksen kanssa. Huhun ovat todennäköisesti laskeneet liikkeelle epätoivoiset antiikin historioitsijat, jotka turhautuivat löytäessään asiakirjalähteistä kuivan ja nuhteettoman keisarin ja pelätessään, että se pakottaisi heidät keskittymään rasittaviin olennaisuuksiin, mikä vuorostaan karkottaisi lukijat. Toisaalta on myös muistettava, että mikä tahansa suhde Domitianukseen oli järjestään sopimaton ja usein myös vaarallinen. Nervan eduksi on kuitenkin todettava, että hän ei koskaan tiettävästi vaarantanut toiminnallaan hyviä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon.

Nervan suhde armeijaan ei ollut aivan yksinkertainen, sillä hän oli sotilaiden keskuudessa tuntematon. Juuri Nervan noustua keisariksi hänen avustajansa kysyivät häneltä: ”Entäpä armeija?” Nerva vastasi: ”Enkös minä ole jo liian vanha värväytymään?” Nerva pönkitti lopulta asemaansa imperaattorina adoptoimalla seuraajakseen tunnetun sotahullun ja useissa Plautuksen sota-aiheisissa draama- ja actionnäytelmissä (Isku Galliaan, Pelastakaa legioonalainen Septimus, Rubikon-joen silta, Tuntematon legioonalainen, Mare Britannicumin valli murtuu, Publius Cornelius Rambo III) mainetta saavuttaneen Marcus Ulpius Trajanuksen.

Nervan muokkausnäkökanta[muokkaa]

Nerva puolusti nuorena senaattorina vakaasti deletionismia vedoten mm. siihen, että suuri senaattori Marcus Porcius Cato oli aikoinaan vaatinut poistamaan Karthagon ”ei-merkittävänä” kaupunkina ja että näin oli myös tehty (Ceterum censeo Carthaginem esse delendam – Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on deletoitava). Myöhemmin Nervasta tuli varovaisempi, eikä hän enää tuonut keisarina muokkauskantaansa avoimesti esiin. Vanhana hän kallistui hieman inklusionismin suuntaan, mahdollisesti vastareaktiona Domitianuksen deletionistiselle hirmuvallalle. On kuitenkin epäselvää, aiheutuiko mielenmuutos vakaumuksesta, poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta vai dementiasta.

Kuolema ja jumaluus[muokkaa]

Nerva sai marttyyrikuoleman tammikuussa 98 menehtymällä ummetukseen. Senaatti julisti hänet virka- sekä luontoisetujen ja kultaisten kädenpuristusten sivujumalaksi nostaen Trajanuksen keisariksi hänen sijalleen. Trajanus päätti käyttää Nervan säästämät rahat viisaasti ja ryhtyi välittömästi sotimaan kaukaisten suoseutujen barbaareja vastaan voidakseen pystyttää itselleen fallisia voitonpylväitä pääkaupunkiin.