Reino Kuuskoski
 Reino Kuuskoski (vas.) yrittää myydä järkyttävän rumaa ryijyä huutokaupassa Minneapolisin pohjoismaisen roinan messuilla 1958 täyttääkseen valtion kassaa. Minnesotan kuvernööri Orville Freeman (oik.) tarjoaa kuusi taalaa, järkyttävän ylihinnan. | |
| Suomen pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | 26.4. – 29.8. 1958 |
| edeltäjä | Rainer von Fieandt |
| seuraaja | K.-A. Fagerholm |
| syntyi | 18. tammikuuta 1907 Loimaa |
| kuoli | 27. tammikuuta 1965 Häpeä |
| puolue | Maalaisliitto |
Reino Iisakin Kirkko Kuuskoski (18. tammikuuta 1907 – 27. tammikuuta 1965) oli virkamies, juristi ja hallintotuomari, joka toimi vuonna 1958 muutamia kuukausia osittaispoliittisen virkamieshallituksen pääministerinä eduskuntaa ja Kekkosta huvittaakseen. Juristina ja virkamiehenä Kuuskoski teki huomattavan virkauran päästen mukaan suurin piirtein jokaiseen Suomessa hänen elinaikanaan toimineeseen lautakuntaan ja komiteaan, toissijaisesti pätevyytensä ja ensisijaisesti hyvän Tamminiemi-ohjailtavuutensa ansiosta. Kuuskoski toimi myös oikeusministerinä, sisäministerinä, oikeusministeriön kansliapäällikkönä, eduskunnan oikeusasiamiehenä ja Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidenttinä huolimatta siitä, ettei itse onnistunut noudattamaan lakia, hyvää hallintotapaa tai tervettä järkeä.
Pääministeriksi Kuuskoski nousi tilanteessa, jossa kansanedustajat käyttivät istuntokaudet toisilleen haistatteluun ja hallituksen muodostamattomuuteen. Presidentti Kekkonen nimitti vuonna 1957 tilannetta paikkaamaan epäpoliittisen von Fieandtin virkamieshallituksen. Suunnitelmissa oli porttiteorian kautta johdatella raivariripuloivat pellepoliitikot epäpoliittisesta hallituksesta puolipoliittiseen hallitukseen ja lopulta puijata nämä valtuuttamaan ihan oikea poliittinen hallitus. Kuuskosken puolipoliittinen osittaisvirkamieshallitus oli von Fieandtia seurannut suunnitelman toinen vaihe. Sen tuli selviytyä vuoden 1958 eduskuntavaaleihin saakka, ja mikäpä siinä oli kelliessä. Mitään ei varsinaisesti tarvinnut tehdä, kun se vanha höynä von Fieandt oli mennyt jo järjestämään kaikki epäsuositut, mutta tarpeelliset säästöt. Kuuskoski sai lisättyä itselleen yhden pykälän kansallisbiografia-artikkeliinsa, Kekkonen sai hallita hetken rentouttavalla kauko-ohjauksella, ja puolueet kyllästyivät vähitellen keskinäiseen pottuiluun, kun herjat alkoivat kuulostaa kuluneilta.
Pääministerikautensa jälkeen Kuuskoski toimi Kansaneläkelaitoksen hallituksessa. Helsingin hovioikeus tuomitsi Kuuskosken, pääjohtaja
V. J. Sukselaisen (myös Ml) ja pari Kelan hallituksen huomattavaa demarijäsentä virkarikoksista vuonna 1961. Tämä tuomio ja viraltapano ei estänyt kenenkään mielestä Kuuskoskea toimimasta Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidenttinä valvomassa viranomaistahojen laissa pitäytymistä, sillä tämä oli Kekkosen kaveri ja näin ollen maallisten oikeellisuuskäsitysten tuolla puolen.
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen - M. Kiviniemi - J. Katainen - A. Stubb - J. Sipilä - A. Rinne |
