Varsovan gheton kansannousu
Varsovan gheton kansannousu oli vuonna 1943 tapahtunut juutalaisten gangstojen mellakka, jossa he taistelivat "natsisikoja" vastaan. Mellakkaa johtivat Mordechai "Cool-Jew" Anielewicz ja Pavel "MC NaziKillah" Frenkiel.
Taustaa[muokkaa]
Kaikki alkoi, kun juutalaiset huomasivat asuneensa jo kauan ikävillä asuinalueilla, ns. ghetoissa. Tästä muodostui vähitellen oleellinen osa etenkin nuorison identiteettiä; oli tärkeää korostaa sitä, kuinka "kovilta kulmilta" oli kotoisin. Tämä poiki yhä ärsyttävämpiä lieveilmiöitä, esimerkkeinä[1] lisääntynyt huumausaine- ja väkivaltarikollisuus, seinien sotkeminen ns. graffiteilla ja rap-"musiikki". Nämä ilmiöt olivat pian jokapäiväinen ongelma ghetoissa, aiheuttaen paljon niin aineellisia kuin erityisesti mielenterveydellisiä vahinkoja sivullisille. Saksan johdossa tuolloin ollut NSDAP julistikin ghettojen kuvataide- ja musiikkigenret "rappiotaiteeksi". Termin rap arvellaan juontuvan tuosta sanasta. Kaikki tämä aiheutti välien kiristymistä hoppareiksi itseään kutsuvan juutalaisnuorison ja poliisivoimien välillä. Juutalaiset myös kokivat joutuvansa rasistisen syrjinnän kohteeksi SS-joukkojen taholta, nämä kun koostuivat myös juutalaisenemmistöisillä alueilla pääasiassa arjalaisista.
Mellakka alkaa[muokkaa]
Mellakointi alkoi tammikuussa 1943, kun SS-joukot suorittivat paljon juutalaisiin kohdistuvia pidätyksiä, joiden yhteydessä tapahtui myös henkilövahinkoja. SS vakuutti näiden johtuneen pidätyksen vastustamisesta tai olleen varotoimenpiteitä uhkaavissa tilanteissa. Kun yksikään tapaus ei edennyt tutkintaan, jo pitkään kytenyt kapinamieliala puhkesi täyteen roihuun. Juutalaiset saivat gheton hallintaansa ja rakensivat sinne barrikadeja autonrenkaista ja muusta romusta. "Cool-Jew" Anielewiczin johtama Jewish Combat Boyz (JCB) -jengi ja "MC NaziKillah" Frenkielin jengi Jewish Military Gang ottivat johdon käsiinsä. Ghetto oli täysin juutalaisten hallinnassa, jopa niin, että jengit saattoivat julkisesti teloittaa vasikoiksi epäilemiään. Tilanne pysyi tällaisena huhtikuuhun asti.
Mellakan loppu[muokkaa]
SS aloitti 19. huhtikuuta mellakan lopullisen tukahduttamisen. Juutalaiset tekivät lujaa vastarintaa käsiasein[2] ja kotitekoisin räjähtein (ns. ghetto blaster). He eivät kuitenkaan pärjänneet mellakkavarustein, kuten panssarivaunuin, varustautuneille SS-miehille. Mellakointi jatkui kuitenkin toukokuun puoleenväliin saakka, ennen kuin SS onnistui lopullisesti rauhoittamaan tilanteen.
Suhtautuminen[muokkaa]
Kolmas valtakunta luonnollisesti tuomitsi jyrkästi mellakoinnin. Juutalaisten kansalaisoikeusliike sionismin johto sanoutui irti väkivallasta, mutta kritisoi myös SS-joukkojen voimankäyttöä ylimitoitettuna. Nykyisin seemiläiskriitikot viittaavat usein mellakkaan varoittavana esimerkkinä liian lepsun juutalaispolitiikan vaikutuksista.
Perintö[muokkaa]
Varsovan gheton tapahtumien nähdään aloittaneen kulttuurin, jossa sosioekonomisesti arveluttavilta alueilta kotoisin olevat, etenkin nuoret, samanaikaisesti glorifioivat kotiseutunsa sosiaalista ongelmallisuutta ja ylläpitävät jonkinlaista yhteiskunnan uhri -narratiivia. Vielä nykyäänkin voi kuulla tällaisen nuoren kritisoivan poliisia "natsisiaksi", "-paskaksi" tai ihan vain "natsiksi", mikä on lähes varmasti jäljitettävissä Varsovan ghettoon, jossa ghettokulttuuri ja laillinen esivalta ensi kerran ottivat yhteen.
Slangitermin "ghetto booty" arvellaan juontavan juurensa Varsovan ghettoon. Ruoan huonosta saatavuudesta johtuen havaittavissa oleva takamus oli poikkeuksellinen asia, yleinen ihmetyksen ja ihastuksen aihe. Sittemmin elintason noustessa myös ghetto bootyjen koko on kasvanut samassa suhteessa.
Varsovan ghetto on esiintynyt myös taiteessa. Esimerkiksi punkyhtye Eppu Normaalin kappale Warsova käsittelee aihetta.