Viljo Vesterinen

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Viljo Vesterisestä.


Viljo Vesterinen on suomalaisessa mytologiassa Harmonikan Jumala. Vesterinen mainittiin myös alkuperäisessä Kalevalassa, mutta Elias Lönnrot poisti lopullisesta versiosta ne luvut, joissa kerrottiin Vesterisestä. Syynä tähän oli ilmeisesti se, että tuohon aikaan harmonikkaa pidettiin paholaisen soittimena ja Lönnrot katsoi parhaimmaksi sensuroida joiltakin osin Kalevalan painettua versiota. Hänen teki myös mieli hiukan vandalisoida.

Perimätiedon mukaan Vili Vesterinen on kotoisin Karjalasta ja hänen isänsä oli itse vaka vanha Väinämöinen. Vesterinen syntyi neitseellisesti, kun eräs ilmojen impi tuli raskaaksi kuultuaan Väinämöisen soittavan kanteletta. Vesterinen sikisi Väinämöisen soitosta ja sai näin myös itselleen soiton lahjan muiden maagisten kykyjen lisäksi.

Vesterisen uroteot[muokkaa]

Vili Vesterinen osasi soittaa harmonikkaa jo vastasyntyneenä ja synnyttyään hän sävelsikin ensi töikseen Säkkijärven polkan. Vesterinen osoitti pienestä pitäen uskomatonta musiikillista lahjakkuutta. Hän osasi mm. soittaa minkä tahansa kappaleen täydellisesti kuultuaan sen vain kerran. Mutta tämän lisäksi hän osasi soittaa täydellisesti myös sellaisia kappaleita, joita hän ei ollut koskaan kuullutkaan (vielä paremmin niitä, joita kukaan muukaan ei ole koskaan kuullut). Vesterisen maine levisi nopeasti ja monet taitavat haitarinsoittajat saapuivat mittelemään taitojaan hänen kanssaan, mutta Vesterinen soitti suohon kaikki kilpailijat mennen tullen. Myöhemmin Vesterinen matkusti ympäri maailmaa kilpailemassa maailman parhaiden haitarinsoittajien kanssa ja vaikka hän ei koskaan harjoitellutkaan, soitti hän silti leikitellen kaikki muut suohon. Vesterisen soittotekniikka oli niin täydellistä, että hän osasi soittaa Säkkijärven polkkaa etu- ja takaperin sekä kädet selän taakse sidottuina. Hän hallitsi harmonikkaa niin mestarillisesti, ettei hänen oikeastaan tarvinnut edes koskea koko instrumenttiin - hänen täytyi vain tuijottaa harmonikkaa, niin se alkoi itsestään soida Säkkijärven polkkaa.

Vili Vesterinen katsoo pirullisen vahingoniloisena suohon uppoavia kilpasoittajiaan.

Jatkosodan aikana Vesterinen soitti radiossa Säkkijärven polkkaa viisi kuukautta yhteen menoon, ilman taukoja. Tämän psykologisen sodankäynnin tarkoituksena oli nostaa omien joukkojen moraalia ja toisaalta aiheuttaa linjoja salakuuntelevan vihollisen joukoissa pelkoa ja lamaannusta. Lopulta yleisradion johto pyysi Vesteristä lopettamaan, kun soitolla ei uskottu olevan toivottua vaikutusta. Myöhemmin historiantutkijoille on kuitenkin selvinnyt, että ryssät olivat jo hermoromahduksen partaalla ja Stalin oli jo vähällä antautua Suomelle, mutta Vesterinen lopetti soittonsa vain hetkeä liian aikaisin. Sota-aikana Vesterisen maine oli suurimmillaan ja häntä palvottiin ympäri Suomea juuri niin kuin Jumalaa kuuluukin palvoa. Vesterinen itse totesi olevansa paljon suositumpi kuin Jeesus, mutta tämä ei herättänyt lainkaan pahennusta, sillä sehän oli totta ja kaikki muutkin olivat asiasta samaa mieltä.

Vesterisen lähtö[muokkaa]

Jotkut kateelliset ja ilkeämieliset hanurin aukojat väittävät, että Vesterinen olisi kuollut vuonna 1961, mutta tämä väite ei ole totta. Noihin aikoihin kaiken maailman pitkätukkien renkutukset ja muut epämiehekkäät musiikkityylit alkoivat kasvattaa suosiotaan ja perinteinen haitarimusiikki jäi taka-alalle. Tästä suivaantuneena Vesterinen päätti seurata isänsä Väinämöisen esimerkkiä ja veisti itselleen veneen, jolla hän seilasi pois. Ennen lähtöään hän jätti Suomen kansalle perinnöksi hauenluusta valmistetun kultaisen harmonikan, jotta Säkkijärven polkka voisi jatkossakin soida heleästi Suomen suvisilla saloilla. Lisäksi hän allekirjoitti sopimuksen, jolla hän antoi Nokialle luvan käyttää Säkkijärven polkkaa matkapuhelimien soittoäänenä. Tämän jälkeen Vili Vesterinen astui veneeseen ja seilasi pois tavallisten kuolevaisten maailmasta. Hän kuitenkin lupasi palata silloin, kun Suomen kansa jälleen kerran tarvitsisi häntä ja hänen harmonikkaansa.

Viljo Vesterisen levytyksiä[muokkaa]

  • Säkkijärven polkka (1930)
  • Säkkijärven polkka (1939)
  • Säkkijärven polkka (1947)
  • Säkkijärven polkka (1952)