Jatkosota
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941–1944. Myös Saksa oli mukana. Ihan erillisenä oli, eikä ollut mitään liittolaisuutta. Yksin siellä Suomi ajopuuna seilasi. Ei ollut natseja eikä nunnia Suomessa. Ajopuulla natsi poltti Lapin. Etkä sitten epäile siellä, JUMALAUTA!!!
Ennen sotaa[muokkaa]
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939. Talvisodan aloitti. Pikkuisen Karjalan tuosta ottivat. Välirauha tuli. Kovasti venäläiset vielä Suomea kiusasivat ja Petsamon nikkeliä vaativat. Onneksi tulivat Lappiin lomamatkaavat natsit. Junalle tulivat ja kalastivat. Kalastavat natsit siellä junailivat.
Tästä on tehty mainio elokuvakin, joka toisaalta on kaiken sen poteroissa kyyhöttämisen ja räjähdyksien vuoksi puuduttavaa katsottavaa. Tässä sodassa molemmat osapuolet voittivat, tosin Suomi sen verran vähemmän että se joutui luovuttamaan erinäisiä pieni maa-alueitaan, kuten Karjalan, Neuvostoliitolle. Saksa päätti parin vuoden päästä hyökätä Neuvostoliittoon ja arveli, että Suomi haluaisi mukaan kimppaan. Ja Suomihan halusi. Suomi ja Saksa jakoivat Neuvostoliiton etupiireihin. Suomi saisi 60. leveyspiirin pohjoispuolisen alueen ja Saksa loput.
Sodan kulku[muokkaa]
Suomi aloitti suurhyökkäyksen Neuvostoliittoon, mutta ryssien vodka oli vahvempaa kuin Suomen kilju. Neuvostoliitto puolusti humalassa ja luuli suomalaista armeijakuntaa helikopteriksi. Suomi hyökkäsi ja venäläiset ampuivat ns. "helikopteria" ja suomalainen armeijakunta pääsi läpi. Samaan aikaan eräs hullu kapitalisti nimeltä Adolf Hitler, lähti valloittamaan Moskovaa tukenaan Der Drittes Lederhosenbrigade eli nahkasortseihin pukeutuneita Hitler-Jugendin poikia ja 30000 lentokonetta. Hyökkäys kuitenkin pysäytettiin kun poikien nahkahousujen lahkeista pilkistävät sääret alkoivat sinertää syysviimassa Moskovan porteilla. Venäläiset huusivat hurraata, mutta sitten huomasivat, että Suomi oli jo valloittanut muun Neuvostoliiton. Suomi oli tuolloin alle neljän miljoonan asukkaan maa ja tästä huolimatta se uskoi asuttavansa Vienan, Aunuksen, ja Siperian laajat korpimaisemat, sekä etelän laajat aro-alueet. Kaupunkeja suomalaiset eivät halunneet asuttaa, sillä onhan luonnon rauha parasta. Nykypäivänä lähes kuuden miljoonan asukkaan Suomessa voi autolla matkustaa tuntikausia kohtaamatta ensimmäistäkään ihmistä. Tästä voi ottaa vertailupohjaa 1940-luvun asutusteoreetikoille. Suunnitelmien toteutuessa Suomen väestöntiheys olisi ollut noin 0,2 asukasta neliökilometriä kohden.
Hyökkäys Petroskoihin ja Aunukseen[muokkaa]
”Hei karjut! Petrosavoski täällä loistelee isänmaan aamunkoitossa.”
~sotamies Viirilä
Suomi aloitti urhoollisen puolustussotansa tekemällä rynnäkön 26. kesäkuuta 1941 Petroskoihin. Totuuden nimessä mainittakoon että siinä matkalla sattui tietysti kaikenlaista, kuten erinnäisten neuvostosotilaitten hätyyttelyä ja kaatuneiden taskujen tutkimista ts. ruumiin ryöstelyä. Etenkin kokardit oli haluttua tavaraa, sillä niitä saattoi käyttää korttipelissä rahan korvikkeena. Tupakka, etenkin "Työmies" oli toinen niukkuushyödyke. Suomalaisten joukkojen saapuessa illankoitteessa savuavan Petroskoin laidalle, miehet katselivat kaihoisin silmin tuota kaupunkia ja sen takana häämöttävää Äänisen sinertävää selkää. Jossain äärettömyydessä kuului tykkien jylinä ja savun sinertämää ilmaa leikkasi korkealla lentävien pääskysten kimakat viserrykset. Hyvin pian kuitenkin huomattiin ettei mokomasta hirsiröttelöistä koostuvasta törkypesästä ole mitään hyötyä suomalaisille, jonka johdosta hyökkäyssuuntaa muuttettiin kohti Aunusta. Sekin saavutettiin seuraavaan päivään mennessä, sillä vanjoista ei juuri ollut vastusta Laguksen miehille. Tosin tässä kohtaa kaatuivat Lehto ja Riitaoja.
”mphähähähä...mphähähähä!”
~sotamies Viirilä
Karhumäki vallataan[muokkaa]
”murrr...murrrr!”
~Karhu
Karhumäki saatiin vallattua syyskuuhun mennessä. Tämän rohkean teon suoritti eversti Sandels miehineen kolmannesta keskikaljapataljoonasta.
Suomi-konepistooli ja Rokan Antin uroteko[muokkaa]
Suomessa kehitettiin 1930-luvulla Tikkakoskella maanmainio ompelukone joka tikkasi sekä siksakkia että sahalaitaa. Jostain valmistustekniikasta johtuvasta syystä lopullinen tuote prototyyppivaiheen jälkeen enää soveltunutkaan perheenäitien käyttöön. Jos talvisota oli Suomi-konepistoolin ensi-ilta, oli jatkosota jo sitten sen yhtä juhlaa. Valmistuksen jatkuessa välirauhan aikana yhä kiihtyvällä tahdilla, saatiin näitä iloisesti naputtavia vehkeitä yhä useamman aseveljen saataville. Tämä verraton luuta lakaisi yhä useamman taisteluhaudan puhtaaksi pyyhkäisten kosolti vanjoja kalmistojen sankarihautoihin. Erityisen maininnan ansaitsee Rokan Antti, pienviljelijä Kannakselta, sittemmin tunnettu Tikkakosken mannekiinina, sillä hän uhrautuvasti halusi selvittää olisiko koukanneella vihollisjoukkueella huovikkaita. Niitä ei suomalaisten jalkoja lämmittämään saatu, mutta vihollisjoukkue sai surmansa tapaturmaisesti tapauksen yhteydessä. Jälkikäteen kertomus on kyseenalaistettu, sillä siitä on esitetty epäilys oliko kyseessä lainkaan vilpitön halu parantaa suomalaisten varustetilannetta.
Samaan aikaan toisaalla (tai ei ihan mutta lähes)[muokkaa]
Ennen Hitlerin kuolemaa hänen ylivertainen älykkyytensä johti moniin hämmästyttäviin asioihin. Ensin hän päätti lähettää kaikki Saksan sotilaat valtaamaan Siperian, mutta sitten huomattiin, että siellä ei ole mitään. Tilanteen valjetessa myös Hitlerille saatiin selvyys että Neuvostoliitto laittoi saksalaiset mottiin Siperiaan ja jätti sinne. Päästääkseen Saksaan ennen länsiliittoutuneita sotasaalista jakamaan ja Itä-Saksaa perustamaan, sen piti ensin nujertaa Suomi. Neuvostoliiton myöhemmälle historiankirjoitukselle on häpeällistä, että se tarvitsi kesällä 1944 Kannaksella enemmän miehiä, lentokoneita, tankkeja ja tykkejä suomalaisia vastaan kuin koko itärintamalla saksalaisia vastaan. Ja sittenkään tavoite ei toteutunut vaan suomalaiset pyyhkäisivät kokonaisen neuvostoliittolaisen hyökkäysosaston pois materiaalikirjanpidosta Talissa myöhemmin kesällä. Laskettiin suomalaisten ampuneen keskityksessä vähintään yhden raskaan kranaatin jokaiselle helsinkiläiskaksion pinta-alaa vastaavalle alueelle.
Käänteen sotatoimissa on arveltu johtuneen siitä että sotamies Antti Rokka lahjoi vodkapullolla erään neukkusotilaan kertomaan kaikki ryssien suunnitelmat Suomelle. Neuvostoliiton sodanjohdossa harmitellaan (tai harmiteltaisiin, jos NL vielä olisi olemassa) vieläkin ajatusta siitä, että pidettiin armeijan päätöksenteko avoimena tavallista rivimiestä myöten. Näin ollen Neuvostoliitto ei kyennyt valtaamaan Suomea, vaikka sillä oli 162 kertaa isompi armeija. (Ja hyvät liköörit.)
Tapauksen johdosta on suomalaiseen kulttuuriperimään (suomenruots. "kylddyyriperimä") jäänyt tapa juoda ns. Marskin ryyppy. Marskin ryypyssä juodaan tiukkaa viinaa kertaholautuksella. Erikoisen tavasta tekee se, että Marskin ryyppy juodaan pitäen peukaloa kaverin perseessä. Ja ähkäistä ei saa.
Rauha[muokkaa]
Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat. Suomi menetti kaikki jatkosodassa valtaamansa alueet ja osan (pyhässä) talvisodassa valtaamistaan (ks. mm. Karjalankannas). Suomen ja silloisen Neuvostoliiton (nyk. Venäjän federaatio) välille perustettiin demilitarisoitu vyöhyke, jota molemmat valtiot mustasukkaisesti vartioivat. Luovutettua Karjalaa hallitseva Terijoen hallitus koetaan Suomessa vakavana turvallisuusuhkana, koska sen mannertenväliseen ammuntaan kykenevien tykistöpattereiden pelätään avaavan tulen joko Helsinkiin tai Söuliin hetkenä minä hyvänsä. Tämän uhkan vuoksi Suomen puolustusvoimien harjoituksissa ainoa puolustettava ilmansuunta onkin itä. On huomattavaa, että jatkosota on Lapin sodan ohella Suomen viime sodista ainoa, joka on virallisesti loppunut. Sen sijaan talvisota on edelleen käynnissä, minkä todistavat mm. kapakoissa olutvaahtoavat patriootit. Myös Suomen sisällissota on edelleen käynnissä ainakin Iltalehden keskustelupalstalla ja Suomi24-sivustolla.
Se kumpi sodan voitti, on helposti tänäpäivänä todettavissa vierailemalla Viipurissa, jossa lapset imppaavat tinneriä ja liimaa rautatieaseman nurkalla, mafiosojen myydessä Ladan takakontista vodkaa ja parittaessa nuoria "tyttöystäviään" turisteille. Nykyään jatkosodan sotasankareita kunnioitetaan, koska se ei maksa mitään ja muuta he eivät kärsimyksistään tule saamaankaan. Suomessa vasemmisto piti sodan jälkeen vuosikymmeniä huolen että vaikenemalla sodasta, tulevat polvet saavat sitten Neuvostoliiton luhistuttua kyllästymiseen asti katsella sodasta kertovia dokumentteja televisiosta jokaisena itsenäisyys- ja lippujuhlapäivän tienoona.