Kirjoittaminen

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirjoittaminen on tiedon välittämistä erilaisilla symboleilla ja merkeillä. Toisin kuin puhuttu kieli (joka kaikista kulttuureista puuttuu ainoastaan suomalaisilta, sillä murinaa, ähinää ja tuhinaa ei vieläkään ole laskettu osaksi puhuttua kieltä), kirjoitettu kieli on omanlaisensa ”respektin” aihe sitä hallinneille menneille ja nykyisillekin yhteiskunnille.

Kirjoitettu kieli on tiedon siirtoa tavalla, joka pyrkii sivuuttamaan sen esitystavan ja pysyvän aiheessa. Juuri tästä syystä aiemmin niin hyödyllinen kyky on muuttunut ihmiskunnan kannalta hengenvaaralliseksi, kun nettikommentoinnin yhteydessä tunnetut mielentilat sekä tapahtumat eivät päädy alati lyhenevien tekstipätkien avulla eteenpäin.

Kuka keksi rakkauden kirjoittamisen?[muokkaa]

Riippuen siitä, minkä suostuu ottamaan kirjoittamisena, vaihtoehtojen kirjo karkaa tunnetun maailman rajamaille asti.

Universumi ”Universumi on ihan hiton iso paperi, jos sillä olevaa värikästä sekametelisoppaa pitää kirjoittamisen tuloksena.”[1]

Maapallo Perustelu on sama kuin edellisessä, mutta kangas vain on vähän pienempi. Kirjoittajina ovat toimineet erityisesti meteoriitit, komeetat, erilaiset säteilyt sekä kaasut ja ”sun mutsis takapuoli, aina kun se istuu”.

DNA

”Jos johonkin biologiseen asiaan on tämän planeetan mittapuissa kirjoitettu, niin kyllä DNA on se juttu!”[2] DNA on Maapallon pitkäikäisin, yhtäjaksoisin sekä selkein tuotettu sisältö, jota ovat pystyneet pilaamaan lähinnä virukset, natsit sekä Politiikka. Teos on myös ensimmäinen vapaan käytön lisenssillä varustettu teos.

Tämän kaltainen esi-kirjoittaminen on kuitenkin rajallisissa määrin kirjoittamista, sillä siihen ei sisälly kognitiivista harkintaa, ja DNA:nkin tapauksessa tiedon välitys tapahtuu enemmän omaan tarkoitukseen kuin kaikille muille jaettavaksi. Kyseessä onkin eräänlaista ”kirjoittamista ilman asian tajuamista”. (Nykyaikaisen esi-kirjoittamisen yleisin esimerkki onkin tulevaisuustutkimuksen kokoaminen tai maljapuheen rustaaminen lautasliinalle viisi minuuttia ennen G-pistettä.)

Kirjoittaminen sen puhtaimmassa muodossa[muokkaa]

Kirjoittamistaito syntyi, monien oletusten mukaan, noin viisi minuuttia lukutaidon keksimisen jälkeen. Kun jokin elikko huomasi, että ”perkele, tuohan tajusi minua”, syntyi halu kertoa lisää, ja lisää, ja lisää. Nämä tiedon siirron tarpeet olivat paljolti tekemisissä sen kanssa, minkälaista lihaa milloinkin haluttiin syödä, tai millaista muotopuolta oliota haluttiin milloinkin palvoa. (Tämän kehityssateenkaaren toisessa päässä voisi siten olettaa olevan kuka tahansa elämänkerran kirjoitta, joka yhä tänä päivän kuvittelee, että tiedonsiirron ylitarjonnan keskellä jotakuta vielä jaksaisi kiinnostaa, mitä joku ”never-heard-susta” on tehnyt vaikkapa seitsemänkymmentäluvulla. Tätä epätoivoa lisää se, että monet nykynuoret pitävät koko seitsemänkymmentälukua ihan liian naurettavana, jotta sitä voisi uskoa tapahtuneen koskaan.)

Yksi oleellisimmista todellisen kirjoittamisen alkumuodoista oli reviirin rajamaille kuseskeleminen (jota nykyaikana harrastavat yleensä lähinnä puskassa kyttääjät sekä tonttejaan vartioivat talon omistajat). Tässä toimessa olennolla näet oli kirjoittamiseen tarvittavat välineet sekä halu, ja virtsa välitti tietoa reviirin käyttäjästä sekä siitä, mitä se aikoi tehdä, jos joku muu sinne tulisi. Mielenkiintoinen seikka oli se, että kirjoituksesta saatu tieto välittyi hajulla. Nykyaikana on edistytty kusemisenkin saralla jo näkökyvyllä luettavaan tekstiin, kun evoluutio toi hankeen kusemisen ihmisten ulottuville.

Kirjoittamisesta tulee kansanperinnettä[muokkaa]

Asteekkien alkukantaista kirjoitusta. Kuvasta tehdyn lähdetutkimuksen perusteella teksti on niin eläväistä, koska se on kirjoitettu tequila-päissään. Vertaa: Suomalainen Koskenkorva-päissään tehty kirjoitus.

Kirjoittaminen sai ensimmäiset kunnolliset harkitusti käyttämisen sovellukset, kun siirryttiin ideogrammeista (esimerkiksi se, että piirrät miehen falloksen kouluvihkoosi, ettet puberteettihuumassasi unohda opettajasi olevan täysi ”mulkku”) sekä muistimerkeistä eteenpäin. Muistimerkit olivat usein tarkoitettu rajatulle piirille alkukantaisemmissa oloissa, joten sen merkitys pääsi usein katoamaan kuin epärationaalinen pieru Saharaan. Esimerkiksi intiaanit sekä saamelaiset käyttivät näitä ilmeisesti paljon.[3] (Näin käy nykyäänkin melkein jokaisessa metallityöyrityksessä, jossa potkuja pelkäävä vanha pieru ei uskalla jakaa epäselviä muistivihkonsa suttaamisiaan muille, ja sitten tämän pierun kuollessa tuntia ennen eläkeikää sorvin ääreen, kukaan ei enää osaa käyttää mainittua sorvia, ja yritys kaatuu, hukkuu tai syttyy palamaan vielä saman vuorokauden aikana. Sen jälkeen omistaja yleensä ampuu itsensä ja perillinen myy jäänteet romumetallihinnalla.) Onkin esitetty monia oletuksia siitä, että hallinnollinen kirjoittamisen tarve olisi tuonut kirjoitustaidon lopullisesti pelkästä palvomisesta ja muusta ajan tuhlaamisesta oikean byrokratian puolelle. Ensimmäisiä ehdokkaita ”oikean” kirjoitustaidon hallinalle ovat muutama tuhat vuotta sitten olemassa olleet nuolenpääkirjoitukset sekä muinaisen Egyptin hieroglyfit. [4]

Mitä ne ensimmäiset viestit sitten olivat?[muokkaa]

Hikipedian työryhmältä kesti hetken löytää ketään, joka suostuisi pelkällä ruokapalkalla avaamaan meillä joitakin menneisyyden hieroglyfien hienouksia. (Nettitutkimus ei auttanut mitään, sillä jokainen avoimeen tiedon ja koulutuksen kehitykseen tarkoitettu historiallisen tutkimuksen uskottava sivusto on nykyään maksullinen, ja nörttien takia vieläpä maksupalveluilla, jotka eivät salli pornosovelluksia, eivätkä siten ole akateemisten piirien ulkopuolella käytössä.) Kun Hikipedian opisto havaitsi, että kymmenen kuppia kahvia kerralla sai tutkimusryhmän kaikki jäsenet ymmärtämää kuin taikaiskusta muinaista hieroglyfi-kirjoitusta, saatiin uutettua eräästä seinämästä tällainen tekstipätkä:

  • ”Se Faarao on kyllä yksi h... m.....”
  • Lintu kala aurinko vesilätäkkö Faarao Keihäs Apina Kysymysmerkki
  • Faaraon vaimo = Lehmä
  • ”Mulla on taas paiseita. Pitää varmaan tappaa pari juutalaista ja uhrata ne... sille jumalalle jolle ne nyt taas uhrattiinkaan.”
  • ”Hi hi hi... Kaikilla miehillä täällä on peruukit”
    • (Kyseessä saattaa olla roomalaisen legioonalaisen myöhempi lisäys)
  • ”Mulla on monen kyynärän mittainen!”
    • (Kyse saattaa olla myös sotilaallisesti hyödyllisestä keihäästä eikä siitä, mistä heti oletit, senkin perverssi)
  • Krokotiili Orja Vesiroiskeita Naurava mulkero
  • ”Tästä ei tule niin yhtään mitään!”
    • Faaraon kommentti pyramidityömaalta
  • Kolmio Työmiehiä Pyramidi Faarao Kämmen Otsa Osoittava käsi Lapsi Lelu
  • ”Minäkin olin täällä!”
  • Lihava lehmä Nauravat kasvot Laiha lehmä Itkevät kasvot Vaimo Osoittava käsi
  • ”Eka kommentti!”
Entisaikaan kirjoittaminen oli haastavaa ja aikaa vaativaa työtä, sillä kynät olivat työläämpiä käyttää, sähkövaloja ei vielä ollut ja mustavalkoinen maailma teki kirjoittamisesta yksiulotteista
Yksi kirjoittamisen virstanpylväs olikin "Fifty shades of Gray", joka toi maailmaan ensin kymmeniä harmaan sävyjä ja sen perässä tulivat pian sateenkaaren kaikki muutkin värit.

”Kun tollakin on...”[muokkaa]

Kirjoittaminen on oletettu keksittävän myös muualla maailmassa eri aikoina ja itsenäisesti, mutta mitään selvää kuvaa tästä asiasta ei ole kukaan onnistunut sen paremmin piirtämään kuin kirjoittamaan. Edellä esitettyjen kirjoittajien lisäksi on omin päin kirjoittamaan oppineina pidetty:

  • Maya-intiaaneja (Amerikka)
  • Olmeekit (Amerikka)
  • Kiinalaiset (Aasia)
  • Lähi-idän kulttuureita (Aasia)
  • Robinson Crusoe (Saari)
  • Jeesuksen seuraajat (Raamattu)
  • Pizzerian pitäjä (Korttelin päässä)
  • Simpanssi (Alue, jolta löytyy hiekkaa sekä tikku, esimerkiksi mikä tahansa parlamentti)

Kirjoittamisen jaottelu[muokkaa]

Kirjoittaminen jaetaan yleensä kolmeen erilaiseen tapaan:

  • logografinen

Järjestelmä on käytössä lähinnä niillä alueilla, jonne tuliaseet löysivät tiensä vasta 1800-luvulla imperialistien mukana, kun joku tajusi niiden maiden todella olevan yhä olemassa. Mistä lie johtuu? (Muut kirjoitustavat kiusaavat logografista tapaa, koska se on niiden mielestä takapajuinen.)

  • syllabinen

Tässä järjestelmässä kirjoitetaan tavoilla. Tämän on intiaanien mielellään käyttämä tapa, sillä heillä suurin osa puhumisesta on kumminkin eläinten takia pelosta huutamista ja valloittajien takia sotatilasta huutamista, jolloin ei tarvita tavuja pidempiä tai monimutkaisempia pätkiä kerrallaan. Samasta syystä tämä tyyli taitaa olla käytössä myös Japanissa.

  • aakkoskirjoitus

Tässä järjestelmässä mennään ihan äänteisiin asti, ja sen avulla voi lukija ja kirjoitta päätellä merkeistä ja ulkoasusta paljonkin. (Paitsi Ruotsin kielessä, jossa ei koskaan ole mitään järkeä poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksineen.) Latinalainen kirjoitustapa on vallannut eniten alaa. Siksi Latinan kieli itse onkin katkera, kun se pääsi huomion puutteessa kuolemaan pois, vähän kuin vanhus hoitolaitoksessa.

Kirjoittamisen kuriositeetti[muokkaa]

Pikakirjoittajat ovat sellaisia kirjoittajia, joilla ei mielestään riitä aika kirjoittaa asiallista tekstiä, joten he kirjoittavat mitä nyt sattuu milloinkin paperille saamaan. He itse kuvailevat käyttävänsä erilaisia, hienoilla nimillä kutsuttuja menetelmiä, mutta todellisuudessa kyse on ylisuorittamisesta. Suurin osa pikakirjoittajista ei eläkään vanhoiksi, koska he kärsivät kroonisesta spontaanista kirjoituskäden räjähtämisestä. Tällaiset käsistään räjähtelevät pikakirjoittajat ovatkin tämän hetken suurin länsimaisia johtajia uhkaavaa vaara, ja siksi pikakirjoittajat aina ahdetaankin mahdollisimman kauas terveistä ihmisistä kokouksissa ja muissa yhteyksissä, jonne nämä stressipellet tuppaavat tekemisillään ilmaa pilaamaan.

Joitakin kirjoittamisen suurimpia saavutuksia[muokkaa]

Alla oleva listaus on hyvin rasistinen karkea edustus erästä maailman kattavasti tunnetuista teoksista, joissa kirjoittaminen on viety niin äärimmilleen, kuin sen lauserakennetta katkaisematta voi edes viedä.[5]

T-Rex: Elämä ja teot

  • Kriitikot ovat lytänneet teoksen, mutta koska kyseessä on mutaan kuivunut jalanjälki, on kaikkinainen lyttääminen vain lisännyt teoksen vaikutusvaltaa kirjoituspiireissä.

Raamattu

  • Teos on kirjoittamista parhaimmillaan, vahvaa ja mukaansatempaavaa fiktiota, joka siitä huolimatta onnistuu olemaan myös ajankuvaus hulluudesta sekä ihmisen loputtomasta tarpeesta saavuttaa itselleen paikka maailmankaikkeudessa.
  • Teos on myös rohkea characteerikokeilu, jossa teoksen kantava päähahmo vaihtaa luonnettaan puolivälin tienoilla, ja jossa kaiken toiminnan jälkeen yllättäen vaihdetaan kerronta pasifistisen puusepän tasolle. Osa kirjoitustaiteen mestariteoksen vastaanottaneista onkin kieltänyt tämän ristiriitaisen ja uhkarohkean kokeilun turhaksi jatko-osaksi.

Tuntematon sotilas

  • Joukko maatilanpitäjiä ja työmiehiä lähtevät kansainvälisyyttä lisäävälle matkalle, jonka aikana useat heistä oppivat eloonjäämistaitoja, ystävyyttä sekä vihaamaan ihmisiä, jotka kävelevät ryhdissä ja luulevat itsestään liikoja.
  • DNA on yhä katkera siitä, että teos on jäänyt tuotettujen kappaleiden määrässä vain muutaman kymmenen yksilön päähän sen omasta huipusta.

Mein Kampf 1920-luvulla kirjoitettu Ensimmäisen maailmansodan palkitun sotasankarin kuvaus edesottamuksistaan, syväluotaus menneisyyteensä ja unelmoiva toivomus maansa uljaasta uudesta tulevaisuudesta

  • Teos oli julkaisun aikaan kriittinen sekä taloudellinen vaatimattomuuden paikka, mutta löydettyään yleisönsä siitä tuli myyntimenestys
  • Kirjoittaja uskaltaa rohkeasti ottaa kantaa, seikkailla kapakkapolitiikan lasinsiruiseen sekä viinanhuuruiseen sekopäisyyteen ja lopulta jopa Dantemaisiin syvyyksiin, josta lopulta noustaan sankarilliseen pelastukseen.

Puhdistus

  • Goottimörön näkökulmasta tehty teos, jonka avulla syytetään sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole eläneet teoksen tapahtuma-aikaan, asioista, jotka ovat tehneet ihmiset, jotka eivät ole olleet koskaan olemassakaan.
  • Teos oli tarkoitettu Virolaiseksi feministiseksi näkemykseksi Viron tuskista sekä vuosikymmenten aikalaiskuvausten kautta verrannolla saavutetuksi syyksi aloittaa Suomi-kiertueen aiheella: Suomi: Suomettunut ei-ole-kiva-maa. Tekijä olikin mielenkiintoisen yllättynyt, kun tämä tulkintakulma ei mennytkään putkeen, ja hänen oli kaivauduttava takaisin siihen valottomaan koloon, josta hän oli tullutkin.[6]

George W. Bush: Elämänkerta

  • Kirjoittamisen yksi huippu: Kuvaus siitä, miten juoposta hihhulista pystyy rahalla ja tuurilla tulemaan koko vapaan maailman johtaja.
  • ”Niskakarvat pystyyn nostava painajaisuni, jota en kyllä olisi minäkään osannut paremmin kertoa” – Stephen King[7]

Internet

  • ”Teos on alati uuden merkityksen saava ja paljaalla pinnalla lämmitelty tekele, joka tuskin tulee kestämään pitkään” – Kukkahattutäti
Uus-liberaalin Ei kirjoittamista-ryhmittymän uusi haaste kirjoittamiselle: "Koska kaikki eivät osaa kirjoittaa, kukaan ei saa missään ja milloinkaan kirjoittaa. Siitä seuraa vain vihapuhetta ja pahaa mieltä!"

Kirjoittamisen uudet haasteet[muokkaa]

Kirjoittaminen on kulkenut pitkän tien, ja se on eräällä tavalla samassa pisteessä kuin koko planeetan muukin, melkein kuiviin imetty ekosysteemi. Koska kirjoittaminen vaatii tietoa ja halua välittää sitä eteenpäin, on nykyajassa havaittavissa resurssien, eli tiedon ja ymmärretyksi tulemisen halun, puutteessa siirtyminen yhä lyhyempiin ja yksinkertaisempiin viesteihin. Suomi onkin vaatinut välittömiä toimia kansallisen kirjoitusvaraston keräämisestä, jotta byrokratialle välttämätöntä kapulakieltä ei tuhlattaisi loppuun, ainakaan ennen hallituskauden loppua. Samoin hallitus on vaatinut sormikrampeista potevien nuorten sairaanhoitokulujen karsimiseksi, että nykyiset vanhentuvat näppäimistöt verotettaisiin hengiltä, ja niiden tilalle myytäisiin uudistettuja ja dynaamisia näppäimistöjä, joihin kuuluisi vain seuraavat näppäimet[8]:

  1. Näppäin, joka tuottaa satunnaisen julkisuuden henkilön nimen. Mitä turhempi julkkis, sitä suurempi osumatodennäköisyys
  2. Näppäin, joka tuottaa satunnaisen alapäähuumoriin viittaavan merkin
  3. Näppäin, joka tuottaa satunnaisen iloa, onnellisuutta tai rakkautta tuottavan merkin
  4. Näppäin, joka jakaa suoran videokuvan käyttäjästä ilman vaatteita kaikkiin auki oleviin nettiselaimen ikkunoihin
  5. Näppäin, joka tallentaa netissä olevaa suoraa videokuvaa alasti olevasta henkilöstä, muusta eläimestä tai menossa olevasta muusta performanssista
  6. Näppäin, joka tuottaa ruudulle muistutuksen käydä syömässä ja juomassa edes jotakin


Kirjoittaminen perintönä[muokkaa]

Koska nykyaikaisesta nuorisosta on yhä vaikeampaa löytää sellaista yksilöä, joka tunnistaa, mikä on lyijykynä ja miten sitä käytetään, on YK vaatinut aloittamaan toimet kirjoitustaidon eri asteiden säilyttämisestä.[9] Tämä työ onkin kantanut jo hedelmää, sillä esimerkiksi kuulakärkikyniä on onnistuttu pelastamaan muovipusseittain erilaisien messujen esittelykopeista, lyijykyniä ja liituja yhden vielä sulkemattoman maalaisalakoulun luokista sekä kolehdin kruununa sulkakynä Päivi Räsäsen makuuhuoneesta. Työ on kuitenkin yhä surkean kesken, sillä esimerkiksi nuolenpäitä oletetaan Suomen alueelta tällä hetkellä löytyvän lähinnä Vammalasta, eikä sinne ole vielä kukaan uskaltanut mennä niitä hakemaan.

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kommentti ojan pohjalta haastattelua varten herätetyltä sosiaalisen elämän laitapuolella kulkevalta henkilöltä, joka tarkemmassa keskustelussa paljastui entiseksi diplomi-insinooriksi, joka ei ylikoulutettuna ole kelvannut kenellekään töihin
  2. ↑ Entinen perinnöllisyystieteen tutkija, tavoitettu makaamasta noin parinkymmenen metrin päässä aiemmin sivulla esiintyneestä diplomi-insinööristä. Syyt sosiaalisen statuksen nykytilaan ovat suunnilleen yhtenevät edellisen kohteen kanssa
  3. ↑ Intiaanien kuvissa on biisoneita, päänahkoja sekä preeriaa, ja saamelaisten kuvissa oli poron kiveksiä
  4. ↑ Nuolenpääkirjoituksesta siirryttiin eteenpäin, kun tajuttiin, että jousella seinään ammutuilla nuolilla oli ihan hiton vaikeaa kirjoittaa, ja että ne perhanat tuppasivat usein katkeamaan. – Lähde: Muinaishistorian tutkija, sama ojanpohja kuin tähänkin asti
  5. ↑ Kuten todettua, lista on hyvin rajoittunut. Tätä aluetta saa kuka tahansa lihottaa ennen Jouluaattoa, että on kinkkua pöydässä sitten
  6. ↑ Anteeksi nyt sitten paljon, jos joku tästäkin ottaa itseensä. Kirjan ansioita on täysi oikeus tukea ken haluaa, mutta miettikääs nyt onko tuo täyttä paskaa vai sittenkin vain lapsellisen kärjistetty versio ikävästä tosiasiasta...
  7. ↑ Arvatkaa nyt kaksi kertaa, onko tämä oikea lausunto. Vinkki: ei ole
  8. ↑ Kysyttäessä hallituksen edustalta oletusta tämän toiminnan järkevyydestä, vastaus oli, että "kun ne Kiinalaiset omistaa kohta meidätkin kaikki kumminkin, niin hyvähän se vaan on, että nuoriso on jo osittain palannut takaisin symboleilla kirjoittamiseen. Jaksavat sitten maksaa mun eläkkeen ja Bemari-velat."
  9. ↑ Kysyttäessä syytä, Hikipedian sähköpostiin vastannut nimetön edustaja kertoi, että tulevaisuudesta tulleen robotin mukaan ”tulevaisuutta ei voisi olla, jos menneisyys tuhoutuu”, ja että ”siten me se nyt työryhmän kanssa tulkittiin että ainakin kirjoitustaidon tuhoutuminen kadottaa koko byrykratian menneisyyden, ja että silloinhan mekin vain simpsalabim kadotaan pois”. Hikipedian fysiikan työryhmän mukaan tällainen päättely onkin aivan validia, ja että YK kerrankin on oikeilla linjoilla mistään

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://hikipedia.ws/index.php?title=Kirjoittaminen&oldid=577187”