Kur Moo Tus

Kur Moo Tus on ikivanha suomalainen itsepuolustuslaji, jota harrastetaan laajalti kaikissa Suomen suurimmissa asutuskeskuksissa. Se on suomalaisten äijien epävirallinen, mutta harrastettu kansallislaji. Tämän perushärmäläisen itsepuolustuslajin tarkoitus on turvata henkilökohtainen koskemattomuus ja paikka nakkikioskin jonossa. Monet nykyajan ihmiset ovat valitettavalla tavalla harhautuneet kokeilemaan epämääräisiä itämaisia itsepuolustuslajeja, joiden tarkoitus on lähinnä kerätä opettajilleen mahdollisimman suuret tulot, ilman, että ihmisen henkilökohtainen turvallisuus - saati sitten asema nakkikioskin kirjoittamattomassa hierarkiassa - juurikaan paranee. Toisin on laita tässä vuosituhantiset perinteet omaavassa suomalaiskansallisessa itsepuolustuslajissa.

Nimen etymologia

Kur Moo Tus on jo lähestulkoon tuntemattomaksi käynyttä muinais-varhais-alkukantasuomea, ja tarkoittaa nykykielellä vapaasti tulkattuna "räkänokkain ojennukseen pistämistä". Itämaisista lajeista poiketen sen nimeen ei liity tietä. Tosin tien pintaan voi räkänokan naamaa pyyhkiä.

Lajin nimessä käykin oivallisella tavalla ilmi sen syvällinen filosofia, jonka perus-pilarit on kuvattu seitsemässä lajin kultaisessa säännössä:

1. Anna aina vastustajan lyödä toisena.
2. Jokainen ihminen, jolla on vastenmielinen naamataulu, suunnittelee hyökkäystä. Sovella tällöin sääntöä yksi.
3. Toimi ensin, ajattele sitten.
4. Humalassa jokainen meistä voi päihittää kenet tahansa. Kannattaa ainakin yrittää.
5. Ei suuret sanat suuta halkaise. Älä siis turhaan hukkaa aikaa sovintoyrityksiin, vaan tirvaise nyrkillä.
6. Pakoon lähteminen ei ole kiellettyä, mutta on helvetinmoinen häpeä. Älä siis pakene.
7. Mitä enemmän nostat penkistä, sitä röyhkeämmin voit etuilla jonoissa.

Kamppailu

Kur Moo Tus on laji, jossa käytetään lähinnä iskuja. Jalkatyö ei ole niin oleellisessa asemassa kuin vaikkapa nyrkkeilyssä, vaikkakin pystyssäpysyminen nähdään suotavana piirteenä ainakin kamppailun alkuvaiheessa.

• Kädet pidetään taistelun aikana nyrkissä. Perustekniikka, ns. "snagariswingi" ei ole sukua muista itsepuolustuslajeista tutuille "suorille" tai "koukuille". Snagariswingissä kädet ovat lähes suorat ja niitä pyöritetään vinhasti joko eteen- tai taaksepäin. Kur Moo Tus -mestarit näyttävätkin kaukaa katsottuna erehdyttävästi tuulimyllyiltä; Suomessa tunnetaankin latteutena sanonta "Ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan", johon sisältyy syvä kansallinen viisaus.
• Ja kuten kaikissa muissakin kamppailulajeissa, on KI -huudon käyttäminen tärkeää. Kur Moo Tus -lajissa tämä KI -huuto on yleensä konsonantteja painottaen huudettu "voimasana" kuten 'PRKELE!'
• Aseiden käyttö ei kuulu klassiseen Kur Moo Tus -tekniikaan, mutta esimerkiksi pohjalaisessa variaatiossa on puukkojudon tapaan luvallista käyttää oman kehon lisäksi myös teräaseita.

Kamppailutilanne

Kur Moo Tus -kamppailun jälkimainingeissa. Hävinnyt taistelija löhöää tyrmättynä, huomaa kuitenkin myös voittaneen osapuolen rentouttava jooga-asento.

Kuten kaikissa muissakin kamppailulajeissa, Kur Moo Tus painottaa henkiseen puoleen. Tosin sillä erotuksella, missä jotkut itämaiden ituhipit kuluttavat elämästään 10 vuotta istuskellen, Kur Moo Tus -lajin toimeliaat harrastajat ovat ripeitä ja tehokkuus mielessään nauttivat alkoholipitoisia juomia saavuttaakseen kamppailun kannalta oikean, lähes Zeniin verrattavan tilan mahdollisimman nopeasti. Edellä mainittuun tilaan päästyään Kur Moo Tus-mestarit ovat - ainakin henkisesti - lähes voittamattomia.

Kun tila on saavutettu, on Kur Moo Tus -hengen mukaista "alkaa mitellä voimiaan". Tämä tarkoittaa sitä että Kur Moo Tus -hengen ja mielentilan saavuttanut alkaa "haastaa riitaa". Tällöin käytetään Kur Moo Tus -voimasanoja ja lausutaan iänikuisia mantroja kuten:

”Et ottanu sitten sinappia!”

”Vittu, sä panit Tiinaa.”

”Kaadoit mun kaljan, Perkele!”

”Anna tupakkaa, Saatana!”

Kur Moo Tus -hengen mukaisesti ketä tahansa ei voida valita mittelyn kohteeksi. Tässä vastustajan valinnassa olennaista on se, että sen tekee oikein. Eli valitsee juuri sen tyypin, jonka luulee varmasti pieksevänsä, mutta jonka päihittäminen ei vielä vaikuta muista lastenleikiltä ja säälittävältä.

Varsinainen kamppailu käydään usein paikassa nimellä "tuonne ulos". Kun molemmat mittelijät ovat tulleet "tuonne ulos", molemmat aloittavat tuulimyllymäisen huitomisen. Jos kamppailu venyy liian pitkäksi ja muotoutuu erääksi pohjoiseksi painivaritaatiksi, horisontaaliseksi "ähkimiseksi", tajuaa kisailijoista selvempi jossain vaiheessa yleensä sen, että tilanne näyttää pahasti "homostelulta", ja tämän vuoksi tyypillisesti luovuttaa melko pikaisesti, kuitenkin pysyen tasavertaisessa asemassa kilpakumppaniinsa nähden. Mikäli voittajaa ei löydy kohtuullisessa ajassa, saattaa tuomari päättää voittajan myöhemmin erillisessä tilaisuudessa.

Harjoittelu

Virallisia Kur Moo Tus -seuroja tai -kerhoja ei Suomessa ole, mutta kaikissa vähänkään suuremmista asutuskesksista löytyy vähintään yksi dojon vastine, "snagari". Harjoistusajat ovat yleisimmin kello 21 ja 00 välillä, jonka aikana taitamattomammat itsepuolustajat voivat mitellä voimiaan pätevässä perusjurrissa. Tämän jälkeen areenalle astuvat mustan nahkavyön taistelijat, joiden kanssa mittelyä ei suositella aloittelevalle Kur Moo Tus -harrastajalle. Raja taitavan ja taitamattoman Kur Moo Tus -taistelijan välillä on kuitenkin häilyvä, sillä kisaajien kunto pysyy harvoin pitkään tasaisena ja joskus aloittelevankin harrastajan tiedetään kellistäneen paikallisen mestarin.

Katso myös

• puukkojudo
• kungfutselaisuus
• Titan Fist