Salvador Dalí
| Salvador Dalí | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
”MiNuLLa jA hUlLUlla ON vaIN yKSi ERO, MInä EN ole HuLLU”
~Salvador Dalí
Salvador Felipe Jacinto Dalí Domènech (s. 11. toukokuuta 1904 - k. 23. tammikuuta 1989) oli espanjalainen hiukan omaperäinen maalari, joka tuli tunnetuksi oudoista tauluistaan, erikoisesta huumorintajustaan sekä gaymäisistä viiksistään. On uskottukin, että Dalí oli jollakin tasolla homoseksuaali. Hänen tauluissaankin ainakin esiintyi joitakin homomaisuuksia. Dalí oli myös ilmeilynsä perusteella hullu, koska ei kukaan normaalijärkinen ilmehtisi samalla tavalla.
Elämä ja taiteellinen kehitys[muokkaa]
Kun Salvador Dalí oli kuusivuotias, hän halusi olla kokki. Seitsemän vuoden iässä hän halusi olla Napoleon, ja hänen kunnianhimonsa kasvoi vakaasti senkin jälkeen. Ensimmäisen taulunsa Dalí maalasi vuonna 1922, ja kauppasi sen kirpputorilla halvalla. Aluksi hän yritti nyhtää siitä viittäsataa, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan, joten hän joutui alentamaan hintaa todella paljon. Lopulta taulu ostettiin, ja Dalí alkoi höpistä jostain kubismista, surrealismista sekä lorcanismista. Dalí joutui mielisairaalaan tämän takia alkukeväästä 1929, ja maalasi siellä elämänsä hienoimman taulun Muiston halpamaisuus vuonna 1931. Dalí pääsi pois sairaalasta 1934 ja alkoi maalata ja kertoa omituisia vitsejä.
1940-luvulla Dalín teoksille ei ollut kysyntää, joten hän alkoi piirtää alastonkuvia siskostaan. Kikka tepsi, ja taulut suorastaan revittiin käsistä. Myöhemmässä vaiheessä hän alkoi kätkeä siskonsa kuviin myös niinkutsuttua surrealismia, mutta myynti ei siitä vähentynyt, sillä asiakkailla oli tarpeeksi ihmeteltävää hänen siskonsa muodoissa. Kuintenkin Dalí häädettiin Espanjasta hetkeksi hänen ilmaistuaan turhan voimakkaasti fasistisia mielipiteitä ja etenkin muovifetisistisiä unelmiaan.
Dalí muutti vaimoineen ja miehineen Amerikkaan, ja maalasi siellä jälleen alastonkuvia nuorista, hyvännäköisistä naisista, ja tästä hänen uransa ja maineensa kasvoi aina kuolemaansa vuonna 1989 asti. Dalí sai surmansa tapaturmaisesti, kun palava kirahvi kaatui hänen päälleen. Dalín kuoltua hänelle pystytettiin Dalín museo ja viiksifetisistien kerho.
Teoksia[muokkaa]
Dalín mielenterveydestä voi tehdä päätelmiä seuraavien maalauksien nimien perusteella (ne ovat kaikki ihan todellisia ja oikeasti olemassa):
- Uni, jonka aiheuttaa mehiläisen lento granaattiomenan ympäri sekuntia ennen heräämistä
- Delftin Vermeerin haamu, jota voidaan käyttää pöytänä
- Hallusinogeeninen toreadori
- Pehmeä konstruktio keitettyjen papujen kera
- Keskiverto atmosferokefaalinen byrokraatti lypsämässä kalloharppua
- Paistettuja munia lautasella ilman lautasta
- Nekrofiilinen lähde, joka virtaa flyygelin sisästä
- Mae Westin kasvot, joita voidaan käyttää surrealistisena huoneistona
- Ampurdánin apteekkari etsimässä ei yhtään mitään
- Orjamarkkinat Voltairen näkymättömän rintakuvan kera
- Pehmeä omakuva paistetun pekonin kera
- Demilitarisointi keisari Neron nenän läheisyydessä
- Gala katsomassa Välimerta, joka 20 metrin etäisyydeltä katsottuna muuttuu Abraham Lincolnin muotokuvaksi
Yhteiskuntafilosofia[muokkaa]
Dalí kehitti taiteensa pohjalta oman yhteiskuntafilosofian ja poliittisen suuntauksen, surrealismin. Surrealismi edustaa äärikonservatiivista radikalismia, ja siinä yksilöltä viedään oikeus hallita omia uniaan. Dalín surrealistisen yhteiskunnan hahmotelma ei kiinnitä niinkään huomiota poliittisten toimijoiden suhteisiin kuin siihen, että esillä on aina pehmeältä näyttäviä esineitä ja eksoottisia eläimiä sekä mielellään myös kummallisista paikoista ilmaantuvia hyönteisiä. Myöhemmät yhteiskuntateoreetikot ovat esittäneet, että surrealismi olisi itse asiassa puhtainta anarkismia, sillä se kieltäytyy tunnustamasta edes fysiikan lakien oikeutusta ja valtaa yksilöön nähden.