Valistunut itsevaltius
Valistunut itsevaltius on päiväuni jokaisen sellaisen mielessä, joka raataa hiki juosten maakuopassa, tuomittuna pakkotyöhön rikoksesta, johon ei ole syyllistynyt, nestehukan kalvamana ja sen tiedon painostamana, että jos henki lähtee, niin ruumiistasi tehdään laastia ja se käytetään vielä viimeisenä yhteisöllisenä loukkauksena rakennusmateriaalina siihen tuhoon tuomittuun kammotukseen, jota sinut on vastoin tahtoasi pakotettu rakentamaan.
Paperilla (johon kaikki itseään kunnioittavat filosofit edelleen kirjoittavat vahvuuksittomilla linsseillä varustetuilla laseilla näyttääkseen fiksummilta) valistunut itsevaltius on asiantila, jossa Diktaattori tai hyvin pieni juntta valistuneita ja näkemyksellisiä johtajia "pitää jöötä", ajatellen aina alamaistensa parasta ja muokaten hallitsemaansa maastoa kohti parempaa tulevaisuutta. Tällaista henkilöä tai henkilöitä voidaan ja tuleekin heidän omasta mielestään pitää Valistuneina itsevaltiaina.
Valistunut itsevaltias: Pitkä esitys[muokkaa]
Valistuneen itsevaltiuden fiktiivinen historia[muokkaa]
Missä tahansa historian likaisia arkistoja tutkiikin, voi löytää sellaisia käsitteitä kuin Utopia, Suuri Johtaja tai Taivas. Kun tällainen romantisoitu onnela esiintyy paperilla, yleensä kyse on ihmisiä vihaavasta, keskí-iän ylittäneestä, hameeseen pukeutuneesta kaverista, jota kukaan ei 2000-luvulla päästäisi lähelleen kadulla ihmeellisyyksiä kyselemään. Koska maailmassa kuitenkin pätee sellainenkin kaava kuin:
Pettymyksen + Aika = Kultainen nuoruus
jokainen pystyy itse päättelemään, miten historiallinen erehdys on päässyt tapahtumaan.
Esimerkkejä[muokkaa]
Luolamiehet ja kirjoittamattoman historian unohdetut nerot
Kirjaillisten lähteiden puutteessa kivikautisten ja monien sitä tuoreempienkin johtajien toiminnasta voidaan heittää vain kouluttamattomia hullun arvauksia. Vertaamalla tunnettua johtamista menneisyyden arkeologisiin vahingossa tumpeloituihin löytöihin (siis niihin joita joku aarrevaras ei ehtinyt ennen tutkimuksia myydä) voidaan kuitenkin olettaa valistuksellisen itsevaltiuden olleen käsite jo ennen kuin käsitteitä edes oli.
Luultavasti tämä usko omiin johtamistaitoihin ilmeni ainakin seuraavissa tilanteissa:
- Vihollisia ei tapettu kokonaisena kansana, jos oli varaa ottaa orjiakin.
- Kaikkia paikallisia eläimiä ei syöty kerralla, jos ei ollut ihan tulenpalava nälkä.
- Omia alamaisia ei syöty myöskään edellä mainitun nälän tyrehdyttämiseksi.
- Lisääntyminen tapahtui oman lajin edustajien kanssa.
On surullista kyllä syytä olettaa, että nämä saavutukset tulevat silti vielä kauan olemaan valistuneen itsevaltiuden lähimmäs pääsemistä, sillä samalla tavalla kuin liian monta sopankeittäjää saavat aikaan sopan, jota kukaan ei saa alas, yhä monimutkaisemmat kulttuurilliset vaatimukset tekevät valistuneesta itsevaltiudesta aina vain suuremman matemaattisen ja moraalisen mahdottomuuden.
Egyptin faaraot olettivat kaikki olevansa pitkää sukulinjaa valistuneita yksinvaltiaita. Heistä olikin suorastaan välttämätöntä kirjata historiaan heidän valistunutta johtamistaitoaan, kuten esikoisten tappamista, orjuuttamista, kansalaisten näännyttämistä yhden ihmisen hautaa kasatessa tai heidän patsaitaan pystyttäessä...
Kreikka (siis muinainen, ei se velkapommi josta viime viikon uutisissa mainittiin, uskalla nyt lukea vähän vielä pidemmälle...)
Muinaisessa kreikassa monet sitä edeltäneet historialliset hienot ajatukset tulivat yhteen, samalla tavalla kuin monet miehet keskenään, joten eri kulttuurien ajatukset valistuneesta johtamisesta saivat täällä muhia rauhassa samalla tavalla kuin ajatusten pyörittelijöiden varpaat heidän sandaaleissaan.
Surullista kyllä, pohtiessaan hyvässä hengessä valistuneesta yksinvaltiudesta he eivät onnistuneet äänestämään ketään sellaiseksi, sillä jokaisella oli yksi nimi mielessä siihen virkaan, eikä se missään tilanteessa ollut naapurin Pertti tai Tauno (jotka muuten noin 2000 vuotta sitten luultavasti yhä metsästivät kivien alta ruokaansa). Kun heidän miettimisensä vielä sattui pahasti samaan kohtaan sotilaallisen alamäen alkamisen kanssa, homma jäi vähän kesken.
Rooman johtajat, monien historioitsijoiden mielestä, olivat näkemyksissään valistuneita itsevaltiaita. Roomassa yksinvaltias saattoi nimittäin olla hallinnassa vain silloin, kun sotatila vaati tiukkoja toimia. Viimeinen tälläinen päällikkö oli Caesar, joka sitten eräänä päivänä sattui näkemään tarpeen valistuneelle itsevaltiaalle ja suuressa viisaudessaan vain jätti lopettamasta saamassaan tyrannin virassa, kun sen aika olisi tullut.
Rooman johtajilla on myös siitä asti ollut mielenkiintoinen käsitys valistuneesta itsevaltiudesta, sillä heille kymmenien tuhansien barbaarien tapattaminen, omien sukulaistensa myrkyttäminen ja omien sisarustensa siittäminen korvaantui sillä, kun jossain vaiheessa keskimittaista elämäänsä tajusi kirjoittaa ylös edes yhtenä känni-iltana jotakin perusteluita jatkuvalle teurastustyölle. Paineita tähän työhön lisäsi se, että noin puolet heistä eivät kuolleet luonnnollisesti, joten homman joko hoiti kotiin tai sitten joku hoiti keisarin...
Melkein kaikki uskonnolliset sekä maalliset johtajat seuraavat noin 1500 vuotta
Ennen Roomaa tuotetusta johtajuudesta suurin osa kulminoitui monin tavoin Roomassa, koska jonkin tieliikennelaitoksellisen mokan takia kaikki tiet vievät sinne, joten Hikipedian määrärahojen puitteissa olisi vain loogista niputtaaa koko Rooman jälkeinen valistuneen johtajuuden historia yhteen noloon ja epäselvään nippuun, sillä kukaan ei kumminkaan lukisi asiasta sen enempää. Tiivistyksenä voisi sanoa, että listalta löytyy:
- Sheikkejä
- Kalifeita
- Profeettoja
- Kuninkaita
- Keisareita
- Paaveja
- Kreivejä, Herttuoita, Jaarleja ja muita mini-Kuninkaita
- Napoleoneita
- Hitlereitä
- Stalineita
- Kansanedustajia
- Ministereitä
- Kannibalistisia heimopäälliköitä
- Heihin kuuluvat esimerkiksi puhelinmyyntifirmojen iltavuorovastaavat sekä oppilaskunnan puheenjohtajat
Valistuneen itsevaltiuden illuusio[muokkaa]
Valistunut yksinvaltius on jokapäiväisen arjen perusta ja alati muokkautuvassa yhteiskunnassa yhtä vahvassa osassa kuin aina ennenkin. Niin kotona, työpaikoilla kuin luonnossakin löytyy jos jonkinlaista valistunutta yksinvaltiasta, joilla on näkemys siitä, miten virheetön harmonia rakennetaan. Rakennuspalikoina toimivat yleensä terrori, painostus sekä kaikenlainen alamaisten kykyjen vähättelevä mollaaminen vallankaappauksen pelossa.
Tuntomerkkejä[muokkaa]
Valistuneeksi itsevaltiaaksi kaipaavan tunnistaa ainakin seuraavista piirteistä:
- Hän käyttää mahdollisimman hienostunutta kieltä korostaakseen valistuneisuuttaan (sinun ylitsesi, vallankaappauksen pelossa)
- Hän uskoo usein saaneensa mandaatin teoilleen jostakin korkeuksista (mikä voi vaikka pitää paikkaansakin, sillä paska valuu matemaattisen absoluuttisesti alaspäin)
- Hän ei pelkää tekojensa seurauksia, sillä hän olettaa muista johtajista poiketen tehneensä päätöksensä aina syvällisen harkinnan päätteeksi. (Jos esimerkiksi vaihtoehtoja on edessä kaksi, hän joko valitsee ne molemmat eikä saa kumpaakaan toimimaan tai ainakin valitsee tarkkaan millaisella kolikolla hän heittää kruunaa tai klaavaa, miettien pitkään sen painoa, koostumusta sekä sitä, kenen kuva siihen on painettu. Hän tietenkin toivoo, että se on hänen oma kuvansa.)
- Hän ainakin olettaa, että hänet on valittu virkaan hänen sopivuutensa takia ja että hän on saanut tuleville teoilleen täyden tuen alamaisiltaan valintaan johtaneiden saavutustensa ja älynsä takia. (Tämä illuusio vaivaa esimerkiksi jokaista Suomen valtionpäämiestä, jotka valitaan välillisillä vaaleilla.)
- Hän pitää totena kaavaa: 1(hyvä kommentti) + 1000(pahaa tekoa)=Valistunut itsevaltius
- Hän saattaa toisinaan jopa kysyä mielipidettä, ja vaikuttaa jopa antavan viisaudessaan muille aikaa valita, sillä kiväärikomppanialta menee aina hetki asettua sopivaan puolirinkiin ja saada kaikki haarukkaan.
- Hän rakastaa kaikkia alamaisiaan yhtä paljon, joten hänen on jaettava suosionsa sen mukaisesti tasan. (Siitä tosin luulisi seuraavan sen, että jokaista alamaista kohden jää aina sitä vähemmän harkinta-aikaa hallinnan laadun suhteen...)
- Hän voi jopa ajatella olevansa jumalan lahja maailmalle, sillä tämä on kaikessa viisaudessaan tullut heidät pelastamaan.
Valistuneen itsevaltiaan (eli käytännössa sellaiseksi itseään kuvittelevan) kohtaaminen[muokkaa]
Kotona: Anna sen marmattaa itsensä väsyneeksi ja nukahtaa. Jos kyseessä on lapsi, koita vallankumouksellista tekoa eli sano joskus "ei" ja lopeta neuvottelu siihen.
Työpaikalla: Anna sen marmattaa sen mitä haluaa ja sano sitten meneväsi kahville.
Luonnossa: Anna sen marmattaa sen aikaa kuin sen tekee mieli ja sano sitten jokin seuraavista:
- Tuo ei ole minun lapseni...
- Hyvä idea! Menenkin tästä heti jonnekin ihan muualle toteuttamaan sitä...
- Herra Konstaapeli, minulla olisi vähän kiire jatkamaan tätä tien hiekoittamista, joten jos jo annettaisiin olla niiden kuormansidontakitinöiden kanssa...?
Totalitaarisessa diktatuurissa: Anna sen marmattaa sen aikaa kun sillä keuhkot riittää ja sano sitten, että tiedät jotakin raskauttavaa naapuristasi ja anna tämän osoite sekä lista perheen jäsenistä.
Valistuneen itsevaltiuden tulevaisuus[muokkaa]
Koska valistuneella itsevaltiudella ei oikeastaan ole mitään faktuaalista, käsin kosketeltaava menneisyyttä (joka samalla muuten tekee lähetelijöistä suuria valistuneen itsevaltiuden vihamiehiä), se pitäisi onnistua luomaan, jotta sillä voisi olla nykyhetkeä ja sitten ehkä jonkinlainen tulevaisuus. Hikipedian työryhmä on omalta osaltaan tehnyt kuluvan viikon parhaansa valistuneen yksinvaltiuden luomiseksi, mutta tulokset ovat tähän asti jääneet epäselviksi. Palavien kraaterin pohjalla kytevästä tuhkasta on vaikeaa sanoa miten lähellä menestystä on käyty.
Yksi suurimmista valistuneen itsevaltiuden olemassaolon esteistä on se, että mitä enemmän joky yrittää olla sellainen, lukee sitä varten ja käy yliopiston kellarissa keskusteluja sen luonteesta, sitä huonompi ja tuhoon tuomitumpi yritys hänestä tulee valistuneen itsevaltiaan kokelaana yrittäessään siirtyä ilmaisista teoista ihmishenkiä maksaviin tekoihin. Samoin ajatus alle 7 miljardin new-age individualistin ajamisesta yhteiseen harmoniaan ilman minkäänlaista painostusta saa jokaisen valistuneen itsevaltiaan paikkaa hakevan miettimään, voisiko utopian kumminkin rakentaa ihan vain luodeilla...
Toivo kuitenkin elää (jollei hän ole mennyt hukuttautumaan lähimpään vesistöön), sillä alati jossakin joku lupaa olevansa pian valistunut itsevaltias. (Ajatus on, että jos kerran tikkaakin voi heittää miljoona kertaa ja sitten osuu kerran tauluun, niin kai sitä jo miljardin kerran jälkeen sai ainakin yhden kympin. Sen jälkeen homma on melkein valmista, sillä kun osaa heittää kympin niin silloinhan osuu kohdalle aina uudelleen.)
Valistunut itsevaltias: Lyhyt esitys[muokkaa]
Koska joillekin Hikipediankin lukijoille jo sana lukeminen saa näppylöitä kasvamaan, voi alta ottaa mukaansa tiivistelmän asiasta samoin kuin automaatista saa pullollisen energiajuomaa, jota voi sitten penkillä istuen hörppiä voimien puutteeseensa.
(Valistunut itsevaltias + alamaisia = Diktaattori) + aika = Perikato[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kannattaa katsoa, ei hullumpi elokuva. Voi vähän totta kai pelottaa, että Hitler esitellään siinä erehtyväisenä ja surkeana symppiksenä, mutta onko hänestä sen takia pakko alkaa pitää? Sinusta ei ainakaan tule valistunutta yksinvaltiasta, ettäs tiedät...